Nyt läx!

 Hei kaikki rakkaat lukijat!

Nyt on niin että hermo menee tähän bloggerin systeemin enkä siedä koko ohjelmistoa.

Päätän tekstini täällä tähän ja siirryn uusille sivuille.

Pääset lukemaan uutta blogiani sivulta ousmou.simplesite.com jossa jatkan tulevaisuudessa tarinointia. 

Olisin laittanut tuohon suoran linkin mutta jostain syystä sekään ei toiminut...

Toivottavasti tulette taas mukaan!

Uudessa blogissa mm. näistä aarteista lisää... 😉

Mukavaa syksyä kaikille!!

Taisi osua pa**a propeliin...

Näinhän siinä sitten taisi käydä kuten otsikko kertoo ja viittaan sillä Citroenin hankintaan.

Auto toimi periaatteessa ihan ok. Hydraulinesteet pysyi sisällä ja jousitus ja kaikki muu mikä sillä nesteellä toimi, toimi hyvin. Pikkaista tihkumistahan noissa tuonikäisissä järjestelmissä lähes aina on, mutten joutunut kertaakaan edes lisäämään moista litkua säiliöön.

Sitruuna avattuna

Jäähdytysneste sen sijaan tuntui katoavan järjestelmästä ja olin omasta mielestä paikantanut vuotokohdankin lämpp

ärin letkuun. 

Onneksi sekin autonulkopuolella, ettei nesteet tulleet jalkatilaan. Vaunun haku päivä lähestyi ja ajoin heti kun oli mahdollista auton halliin. olin hakenut jo tarvittavat letkut ja klemmarit tarvikeliikkeestä jotta homma hoituisi inhimmilliseen aikaan.

Otettuani hallissa alasuojan pois moottorin alta huomasin että jo löytyneen vuodon lisäksi alavesiletku vuoti nestettä ulos. Koska letkuaoli sen verran että saisin tuonkin vaihdettuas niin aloin hommiin. Kaikki ei kuitennkaan mennyt niinkuin siellä tunnetulla ruotsinkielisellä saarella, ja letkua irrottaessani onnistuin murtamaan moottorin puoleisen letkun kiinnityskohdan. 

Murtunut vesiletkun liitos.

Nyt alkoi mitta täyttyä auton kohdalla. Kyseinen osa olisi ollut vaihdettavissa,

Uudet gummit.

 muten enää viitsinyt, enkä jaksanut hakea osia enää mistään. En myöskään halunnut enää laittaa rahaa kiinni tähän projektiin. Olinhan jo hankkinut mm. uudet renkaat ja Citroenin omat aluvanteetkin, joita en ollut vielä edes saanut auton alle ja hyvä niin.

Auton konepelti kiinni ja siirto ilman nesteitä hallilta omaan pihaan. Ilmoitus nettiin ja puolen tunnin kuluttua auto vaihtoi omistajaa. Kyseiset herrasmiehet hankki auton omien puheiden perusteella sisustan takia, eli heille auto toimi vain osien luovuttajana. Auto lähti eroonpääsy hinnalla, eli persnettoa tuli. Uusia kesärenkaita en antanut vaan ne sopinee myydä ensi keväänä hyvään hintaan pois.

Se Citikasta ja RIP.

Nyt oli keksittävä kuinka Poksin saisin haettua. Onneksi avasin suuni oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Työkaverini miehen vanhemmilla oli MB Vito minkä sain lainaan ja pystyin kuin pystyinkin noutaa Poksin sovitusti 12.6. Tammisaaresta. Kyseinen päivä meni auton ratin 

Lisää kuvateksti

takana hyvinkin pitkään. Tein matkaa pysähdykset mukaan laskettuna noin yhdeksän tuntia. Matka sujui oikeastaan oikein mallikkaasti. Ihan loppumatkasta Pieksämäen rajalla huomasin että vaunun kattoluukku alkoi suunnata menoaa aivan toisaalle, joten jouduin pysähtymään sen takia.Kattoluukku oli vain naruilla kiinni ja yksi naru oli nirhautunut poikki. Uusi solmu ja matka saattoi taas jatkua mökkipihaan asti. Mökillä laitoin vaunun suunnillee sille varattuun paikkaan ja pitihän sitä fiilistellä heti sen verran että piti kasata pihakalusteet vaunun edustalle ja istua hetki oman vaunun edessä. Fiilistelyn jälkeen ihastelin vaunun sisällä olevaa kaaosta hetken ja päätin sulkea oven. Kyseisenä viikonloppuna en juuri muuta sitten tehnytkään vaunulle. Ainoastaan huputin sen säilytystä varten.

Poksia noutamassa

Poksi valmiina lähtöön takaisin mökille.

Juhannus koitti viikon kuluttua ja auton nokka suunnattiin tietysti ja taas kohti Pieksämäkeä. Juhannus meni normi meiningein ja kun se oli ohi, niin kaivoin vaunun kertaalleen esiin. Sisätilat on vaunussa lohduttoman näköiset, mutta kerrottakoon nyt (jos en ole jo aiemmin kertonut) että vaunu on edellisen omistajan toimesta purettu kokonaan sisältä. Osto hetkellä tavarat oli muualla vaunusta ja sovimme että nostavat vain tavarat kyytiin niin ihmettelen niitä sitten ajallaan. Nyt kun tavarat ovat vaunussa niin näyttäisi että olisimme isommallakin porukalla elämöineet Juhannuksen ajan vaunussa. Tuokin kuvaus juhannuksen vietosta, sopisi paremmin tuonne kolmenkymmenen vuoden taakse kun uutta vaunua on juhlittu, kuin tähän päivään. Kun vaunu oli avattu pakeista, niin inventoin hiukan tavaroita mitä vaunusta löytyy. Omien kalusteiden lisäksi vaunussa oli suuri määrä uutta osaa, mm. ikkunoiden lukitus systeemit, kaikki kahvat, roiskeläpät, tiivisteitä, ruuvin kantojen suojatulppia ja vaikka mitä. Vaunussahan on myös uudet ikkunat, mitkä on väliaikaisesti laitettu paikoilleen jotta vaunua on voinut vetää perässään.

Jostain oli kuitenkin aloitettava, eli vaunu oli saatava tyhjäksi. Haimme vetoauton lainaksi ja vedimme vaunun samaan pihaan jossa Fiestatkin odottelevat työnalle pääsyä. Vaunu järjestelmällisesti tyhjäksi ja veto takaisin mökin pihaan. Nyt vaunu oli tyhjä. Huppu takaisin päälle ja sen jälkeen se sai jäädä mökin pihaan odottelemaan tulevaa.

Paketoitu Poksi.

Blogin paluu...

Hävettää!

Tässähän kävi juurikin niin kuin pelkäsinkin että kirjoittaminen jäi. Puolitoista vuotta ehti mennä jo viime kirjoituksesta ja mitähän kaikkea tässä on ehtinyt autojen kanssa harastaakaan??

Mennään nyt kuitenkin ajassa tuo puolitoista vuotta taaksepäin je muistellaan hetki mitä on tullut tehtyä ja mitä on ehtinyt tässä ajassa tapahtua.

Uudemman, eli vihreän Fiestan kun sain syyskuussa 2018, niin ajelin sillä oikeastaan koko loppu syksyn/talven. Auto toimi moitteetta, mutta tutkiessani tarkemmin autoa, pientä laitettavaakin löytyi.
Toki perushuolto oli tietenkin ensin paikallaan. Auto myös merkkasi paikkaansa aina pienellä öljyläikällä ja kun päivittelin mistä tuo öljy tulee, niin tulin siihen tulokseen että ilmeisesti vaihdelaatikon stefat vuotivat. Vetarin kumit oli myös hiukan jo huonommassa hapessa, joten siinä oli  aluksi urakkaa mistä aloittaa.



Talven olimme neljän auton loukussa. Tällä tarkoitan kahta siviiliautoa ja kahta harrasteautoa ja sitä että talouteemme kuuluu vain yksi autopaikka taloyhtiöstä. Muuten alueellamme on kaikki kadunvarsipaikat vain kiekollisia neljän tunnin paikkoja. Fiestat saivat etsiä parkkiruudut vähän pitemmän matkan päästä ettei aina tarvitse olla pyörittelemässä parkkikiekkoa ja pelätä parkkipirkkoja. Lopulta Vihreä Fiesta sai kuitenkin ns.tolppapaikan ja siviiliautot oli käyttöautoina kadun varressa. Sinine Fiesta sai lähteä vähän pitemmälle kotinurkilta. Lumia piti käydä kutenkin luomassa ettei ihan hylätyltä sekään auto näytä ja kävin myös ajelemassa lenkkejä sillä.
Nyt elettiin siis talvea 2018-2019.

Kuolleen ja uuden iskarin
ero on hyvin havaittavissa.

Vuoden vaihduttua tuli aika katsastaa autot. Alkuvuodesta 2019 kävin saman päivän aikana konttorilla molemmilla Fiestoilla. No eihän siinä tietenkään hyvin käynyt. Molemmat sai hylätyn paperit. Molemmista katsastusinsinööri löysi mm. ruostetta helmakotelosta. Ei isoja kohtia mutta sen verran haperoa että meisseli meni läpi. Lisäksi Vihreässä Fiestassa oli mm. toinen takaiskari hengetön. Onneksi olin varautunut tähän että ongelmia voi tulla. Enhän kuitenkaan ollut ihan kaikkea ehtinyt vielä uudemmasta Fiestasta nuuskia ja sinisenkin Fiestan helmoja olin jo paikkaillut aiemmin pikaisesti (lue rumasti) kaverin avustuksella. Sinisen Fiestan alta löytyi ruosteen lisäksi mm. väljä pusla. Jostain syystä pissapoika oli myös sanonut sopimuksen irti talven aikana.

Vanha pois...

..., ja uusi tilalle.

Kun kaikki viat oli nyt paperilla niin oli helppo alkaa suunnitella korjaamisia ja etenemään asiassa. Itselläni ei ole paikkaa missä hitsailla täällä pääkaupunki seudulla, joten oli suunnattava Pieksämäen suuntaan. Kevään aikana ajelin siirtokilvillä ensin sinisen Fiestan Pieksämäen suuntaan. Auto ajeltiin ensitoimeksi tallin perukoille odottelemaan laikkaa ja hitsipilliä.

Matkalla Pieksämäelle.
Fiesta on saanut uudet vanteet ja valkosivut alleen sekä katolle kattotelineet.

Koska vihreä Fiesta oli kuitenkin sen verran hieno päältäpäin, niin päätin ilmoittaa auton "kisaan". Tähän kisaan ilmoittautuneita autoja äänestettiin ja niistä kymmenen eniten ääniä saanutta pääsi Lahteen Classic Motorshown, Omistajien Helmet osastolle. Fiestani ei sillä kertaa saanut tarpeeksi ääniä  eikä näin ollen päässyt kevään 2019 näyttelyyn joten nyt oli tyydyttävä vain katsojan rooliin näytteilleasettajan sijaan kyseisessä näyttelyssä. Lahden näyttely aloittaa kesän mukavasti jo huhtikuussa. Suosittelen kaikille kiinnostuneille. Itse jo parkkipaikat toimivat hienona näyttelynä, koska harrastajat ovat runsain joukoin liikkeellä omilla autoillaan.

Edustuskuva Fiestasta.

Kun vihreä Fiesta ei päässyt näyttelyyn, niin senkin keula piti suunnata kohti Pieksämäkeä. Siirtokilvet hakuun ja 300 km:ä maantietä etiäpäin.



Koska en ollut aikaan hitsannut mitään, niin oli aloitettava pienemmällä riskillä työnteko. Siksi päätin aloittaa hitsaustaitojen verestämisen sinisestä Fiestasta. Sininen Fiesta on huonommassa kunnossa, kuin vihreä, niin menetys ei ole niin suuri jos hitsaukset menisivät aivan penkin alle. Penkin alle se hitsaus sitten menikin kirjaimellisesti. Ei siis pieleen, mutta sieltäkin löytyi tietysti yksi pieni ruosteen aiheuttama reikä.


Ensin kuitenkin otettiin takakulma työn alle. Pintapelti poistettuna löytyy tietysti aina enemmän ja enemmän haperoa peltiä. Onneksi ei kuitenkaan niin paljoa että homma jäisi kesken, vaikka tekeminen tuntuukin loputtomalta. Kesän 2019 edetessä sininen Fiesta sai laikkaa ja hitsi saumaan niin että kuskin puolen takakulma ja kynnyskotelo tuli tehtyä. Homma etenee kuitenkin hitaasti, kun emme pääse tekemään joka päivä emmekä edes joka viikonloppu. Ollessamme mökillä, emme ole ihan autojen vieressä. Eli aina joutuu vähän suunnitella milloin ehtii ja pääsee hommia tekemään. Onneksi ei ole hoppu. Tällä hetkellä auton apparin puolen takakulmaakin on aloiteltu samallalailla kuin kuskin puoli on jo tehty. Homma etenee hitaasti mutta varmasti.


Kesä 19 kului hyvinkin nopeasti. Vihreä Fiesta sai lähinnä uinua tallin perukoilla ja odotella vuoroaan. Ghia aluvanteet ja uudet kesäkumit tuli laitettua alle. Heinäkuussa kävimme siirtokilvillä kääntymässä Big Wheels tapahtumassa Pieksämäen keskustassa. Tallissa omaa vuoroaan odotellessa vihreä Fiesta sai myöhemmin kesällä takaikkunaansa sälekaihtimet. Muuten auto on ollut lähinnä säilytyksessä.

Peräkulma ja kynnys hitsattuna.
Päälle sumuteltu pohjamaalia suojaamaan ruosteelta.

Big Wheels 2019, Pieksämäki

Sähköjä vailla.

Vuosi 2019 jatkoi kulkuaan.
Jostakin sain päähäni että Fiestan perään voisi ajatella puolalaista Poksi asuntovaunua. Ajatus houkutti niin paljon että sain käsiini pienoismallit sekä Fiestasta että vaunusta. Vaikka hommia riittää nyky kalustossakin niin houkutus oli liian suuri unohdettavaksi. Joten koukusta oli hyvä aloittaa. Pienen hakemisen jälkeen löysin käytetyn koukun Fiestaan. Purin sen sähkökytkennät ja toimitin koukun maalaamoon. Koukun tultua maalamosta, se sai uuden pistokkeen, johdotukset ja tietysti tennispallo nuppisuojan. Koukku odottelee tallissa Fiestan kanssa vieläkin asennusta, mutta kyllä se ajallaan paikkansa löytää.

Tältä se suunnilleen näyttäisi.

Itse asuntovaunun etsintä alkoi kotimaasta heti jo viime kesänä. Vauna ei kuitenkaan noin vain löydy, koska moinen vaunu on myös pikkutellen kadonnut Suomen maanteiltä. Tutkittuani interwebsin ihmeellistä maailmaa kävi ilmi että vaunua on valmistettu eri nimillä eri maihin. On se ymmärrettävää ettei merkki Poksi ehkä menisi muualla kaupaksikaan kuin Suomessa. Vaunu on Puolalainen ja oikeammin merkiltään Predom Niewiadow. Predom on ilmeisesti suurempikin laite valmistaja Puolassa, koska merkillä löytyy mm. pöytätuulettimia, mehulinkoja ja muitakin kodinkoneita. Poksi vaunuja löysin ainakin merkeillä Freedom Microlite (UK) ja Poletta (Norja). Törmäsin muihinkin merkkeihin, mutta en nyt tähän hätään muista niitä.
Kuten kerroin niin vaunuja suomenmaassa oli huonosti tarjolla. Asiaan perehdyttyäni löysin vaunun kotimaasta Puolasta kattavia myyntisivuja joita aika ajoin kuolasin. Vaunuja oli kaiken kuntoisia täys raadoista lähes uuden veroisiin. Vaunuja siis tehdään edelleenkin mutta tätä kyseistä pienempää vaunua ei käsittääkseni tuoda Suomeen. Vaunun "isoveljeä" kylläkin tuodaan ja varustelu alkaa olla aika hyvää ja nyky vaunuihin verrattavissa, vessoinenn kaikkineen.

Vaunuja ihailin Puolasta vuoden päivät ja edullisesti sellaisen sieltä olisi saanut. Muutama osui kotimaassakin kohdilleen, mutta hinta oli aina hiukan mielestäni metsässä, varsinkin kun tiesin mihin rahaan vaunuja Puolassa myydään. Kertaalleen kävi myös niin että hävisin tavallaan tarjouskilpailun yhden vaunun kohdalla.

Alkuperäinen myyntikuva ei luvannut paljoa.

Mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa etsiä niin lopulta tuurikin voi käydä. Minun kohdalla se osui alku vuoteen 2020. Löysin Suomesta edullisesti alunperinkin Suomessa myydyn Poksi asuntovaunun. Vaunu oli purettu sisältä kokonaan ja pinta oli pohjamaalissa. Tätä vaunua kun lopulta käytiin katsomassa niin yllättäen kaupat syntyi. Nyt sitten taloudessamme on myös asuntovaunu. Vaunusta sen verran että tarkoitus on laittaa se tietenkin kuntoon. Karavaanareiksi emme kuitenkaan aio ruveta. Vaunua on tarkoitus vedellä tulevaisuudessa ehken eri tapahtumissa ja se mahdollistaa yöpymisenkin matkan varrella. Muutoin vaunu saa seistä mökillä ja se tarjonnee muutaman makuupaikan tarvittaessa vieraille, kunhan siis tehtyä tulee.

Ostohetkellä vaunu oli jo vaunun näköinen

Alkuvuosi 2020 toi myös mukanaan taas Lahden näyttelyn Omistajien Helmet äänestyksen. Vihreä Fiesta sai taas esiintyä ääniharavana. Samalla alkoi hikoiluttamaan ajatus siitä, että on otettava kyseinen auto työn alle jotta olisi sitten keväällä valmiina näyttelyssä jos paikka sinne tulisi.

Kohtalo astui taas kertaalleen peliin. Kuten kaikki tiedämme kevät 2020 toi myös Korona-viruksen. Tämän takia kyseinen näyttelykin peruttiin ja seuraavan kerran se järjestetään keväällä 2021. Tämä maailmaa piinaava kamaluus antoi kuitenkin taas lisäaikaa harrastaa, jos siis autojen luo päästään kesän aikana.
Puuhaa joka tapauksessa riittää ja ehkä vuoden päästä näemme Lahden Classic Motorshown, Omistajien Helmet osastolla vihreän Fiestan ja ehkä jopa sen perässä Poksi asuntovaunun.

PS. Lupaan yrittää pitää blogia elossa ja päivittää sitä sitä mukaan, kun aihetta kirjoittamiseen löytyy autojeni ja niiden sivutuotteena tulleiden harrasteiden puitteissa! 😉

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

Olikohan vielä jotakin kerrottavaa...

Tänä päivänä vuonna 2020 on ilmassa karanteenia ja muita liikkumisesteitä. Uudenmaan rajat on tätä kirjoittaessa suljettu.

Harrastajan sormet syyhyy enemmän ja enemmän kun asfaltti alkaa haista nenään. Kaikkien rajoitusten takia ei kuitenkaan pääse edes katsomaan omia harrastepelejään.

Fiestat säilytyksessä.

Vetopeilit Fiestaan.

No kun karanteenissa joutui olemaan kaksi viikkoa niin silloin on aikaa pohtia tulevaa kesää ja miten viedä asioita eteenpäin. Koska harrastukseni maali oli alunperin katsella saako meikäläinen harrasteautonsa kunnostettua niin, että sen saisi museorekisteriin, niin on aika ehkä myöntää että se ensimmäinen auto ei ehkä museoidu ainakaan minun käsissä. Hyvä harjoituskappale se on kuitenkin ollut ja antanut hyvää oppia ainakin minulle ja ehkä joku muukin on hyötynyt tämän lukemisesta.
Ajan kanssa harrastukseni on hiukan ehkä alkanut paisua kuin se entinen pullataikina. Kuten olette lukeneet niin kahden Fiestan kanssa harastukseni on levinnyt nyt Poksi asuntovaunun kautta alkuperäistä tavoitetta pitemmälle. Mutta annetaan unelmien ja ajatusten juosta.

Aikaa on ollut niin paljon että perhekin on jo taas kasvanut!
Mitäs tämä sitten taas tarkoittaa. No se tarkoittaa sitä että omistan taas yhden auton enemmän. Ei, nyt en hankkinut Fiestaa eikä tämä uusi tulokaskaan ole ihan selaiseksi harraste autoksi tarkoitettu kuin Fiestat. Pikemminkin hän on tarkoitettu helpottamaan harrastusta. Sanoin hän, sillä uusin tulokas on elegantti ranskatar, eli Citroen Xantia vuosimallia 1995.

Uusin perheenjäsen Citroën Xantia 2.0i 1995 (myyntikuva)

Mistä tämä hankinta nyt sitten sai alkunsa ja mitä päässäni pyörii kun tämän(kin) hankin. Tietysti tämä tuli taloon sen takia, että autossa on koukku! Citikka on leimattu tammikuussa ja hinnaltaan se oli pelkän koukun hintainen. Olen jonkun ajan seuraillut katsastettujen koukkuautojen hintoja ja nyt sellainen osui kohdilleen edullisesti ja vieläpä ehdin ajoissakin. Yleensä nämä autot hävisi myynnistä kohtalaisen nopeasti auton merkistä riippumatta. Koukkuauton tarve oli siis suurin syy hankintaan. Merkiksi osui Citroen. Tosin tuntuu hurjalta vieläkin, että ostaa jonkin noinkin ison hankinnan pelkkien kuvien perusteella. Katsastuksen ainoa huomautus tammikuussa oli rikkinäinen sumuvalo, josta oli korjauskehoitus, niin eiköhän auto hintansa väärtti ollut. Ja mikäs (auto-)harrastaja se on joka ei ole ilmajousitettua Citroenia koskaan omistanut, kysynpähän vaan. Ennen kuin auton saan haettua, niin löysin kaksi korjausopastakin jo edukkaasti tori.fi sivustolta, että olen sitten jotenkin varautunut uuteen tulokkaaseen.

Korjausoppaat suomeksi ja englanniksi

Tätä kirjoittaessa en siis ole omaa Sitruunaa vieläkään livenä nähnyt. Ainoastaan siis myytikuvat on se mitä olen siitä nähnyt tähän mennessä. Ja kun rajat nyt uudeltamaalta aukeaa niin sitten pääsee Citikkaa noutamaan. Omat työaikataulut kuitenkin saattaa siirtää hakua aina toukokuun ensimmäiselle viikolle asti.

Kuten aiemmin kerroin en aio ruveta karavaanariksi ja ainakaan vielä se ajatus ei ole muuttunut, vaikka kaksi litraisella ranskattarella se ehkä onnistuisikin. Aiemmin on käynyt varmastikin selväksi, että olen ajatellut vaunun Fiestan perään lähinnä tapahtumiin. Jos kuitenkin matka kuvitteelliseen tapahtumaan on useampia satoja kilometrejä, niin tuskin haluan rääkätä itseäni vetelemällä vaunua moisia matkoja Fiestalla. Enkä usko että Fiestakaan haluaisi moista vanhoilla päivillään paljoa tehdä. Tässä vaiheessa Citikka astuu kuvioihin ja saa toimia veturina ja vetojuhtana, eli vetää vaunun lähemmäs tapahtumapaikkaa. Paikanpäällä voi sitten vaihtaa veturia ja jättää Citikan parkkiin odottelemaan paluumatkaa. Jos joskus saan aikaiseksi käydä Fiestasta koko moottorin läpi, niin sitten saattasi luottaa sen jaksamiseen ja vetokykyyn. Mutta niin kauan kun autossa on noinkin tärkeitä kohtia mitkä on muiden kädenjäljiltä, niin en viitsi ottaa riskiä ja vahingossa rikkoa mitään isompaa.

Xantian myyntikuva.

Fiestoista kirjoittelen lisää kun taas rajat aukeavat ja tauti vaara pienenee sekä kunhan niiden kimppuun päästään. Toki pienen pieni Poksi asuntovaunu saa seikkailla myös tällä palstalla kunhan työn alle ehtii ja Citroën Xantiakin saa osallistua blogin tekstien tuotoksiin omalla tarinallaan.
Palaillaan ja olkaahan kuulolla.

Kaksin aina kaunihimpi...

Syksy on edennyt mukavasti ja perheemme sai lisäystä syyskuun puoivälissä. 

Ei, ei tänne ole tullut lapsia tai eläimiä lisää. Uusi perheenjäsen on meille uusi Fiesta!

Näin kävi. Nyt siis olen kahden Fiestan omistaja. Uusin tulokas on vuoden iäkkäämpi kuin tuo ensimmäinen, eli vuodelta 1981. 

1981 & 1982

Ja mitenkö tähän päädyin..? Jos lähtee etsimään syytä siihen miten tähän päädyin niin ei oikein voi kuin katsoa peiliin. Kaikki on lähtöisin tästä Blogista, tai ennemminkin siitä, etten ole tuottanut tekstiä tänne tasaiseen tahtiin. 

Blogin oli löytänyt sattumalta eräs harrastaja, joka osoittautui vielä henkilöksi joka oli aikanaan myynnyt minulle nuo Fiestani alla olevat peltivanteet. Hän lähestyi viestillä ja tiedusteli että mitäs Fiestalleni kuuluu kun Blogiin ei ole tullut päivityksiä vähään aikaan. No kesällä kun en juuri mitään suurempaa Fiestalle tehnyt, niin en myöskään saanut tekstiä aikaiseksi.  Kävimme muutamalla sähköpostilla keskustelua aiheesta ja kävi ilmi että hänellä on myös vastaava Fiesta kuin minulla. Kertoi hän myös että ilmeisesti laittaa autonsa myyntiin jossakin vaiheessa. Joka tapauksessa päätin sitten päivitellä Blogiani, kun oikein kysyntääkin löytyi. Sain aikaiseksi nuo kesän kuulumiset, eli kaksi edellistä kirjoitusta. 

Ford Fiesta 1.1 GX 1981 vaihtoi omistajaa Oulussa.

Jokunen aika sähköposteista meni, kun huomasin kyseisen auton olevan verkossa myytävänä. Ensin totesin vain auton olevan myynnissä. Pian huomasin että auto putkahteli ajatuksiini aina tasaisin väliajoin. Tarpeeksi kun Fiesta ajukopassani pyöri, niin kyllähän sen hankinta Helsinkiin tuntui koko ajan houkuttelevammalta. 

Kun tarpeeksi tuli sähköposteja läheteltyä puolin ja toisin, niin pääsimme alustavasti hinnastakin yksimielisyyteen. 

Seuraavaksi piti keksiä kuinka Fiesta Helsinkiin helpoiten tulisi. Fiestahan siis oli Oulussa asti ja tietysti ajaminenhan oli tietysti kivoin tapa hakea auto. Vapaiden osuttua kohdilleen VRn verkkosivuilta lippu yöjunaan ja sitten katsastamaan autoa. Kun auto osoittautui jotakuinkin sellaiseksi kun pitikin niin pienen koajolenkin päätteeksi kaupat tehtiin ja matka kohti Helsinkiä sai alkaa. Auto toimi kuten pitikin. Keli oli sateinen ja matkanopeutta pidin tarkoituksella kohtuullisella tasolla muutenkin, koska mitää kiirusta ei ollut.

Virheetön takakontti.

Kuuden sadan kilometrin matka taittui noin kahdeksassa tunnissa ja näin olin sen mielessäni ajatellutkin. Pari pysähdystäkin matkalla tein jottei istumalihakset ihan jumittuisi ja pitihän ihmislapsenkin syödä jotain välillä. 

Uudella Fiestalla olen nyt ajanut lähes täyspäiväsesti, eikä ongelmia ole ilmennyt. Auto ei ole ollut mikään kiertopalkinto. Auto on ollut ensimmäiset 33 vuotta yhdellä omistajalla, joten se on jo moneen kertaan yllättänyt hyvillä puolillaan uuden isäntänsä. Jos kauppiaiden nimiä auton historiassa ei lasketa, niin olen vasta auton kolmas omistaja. Auton historia näkyy hyvin kun sitä tarkastelee tarkemmin. Takakontista löytyy mm. alkuperäinen vararengas, tunkki ja varoituskolmio. Takakontti on sisältä muutenkin kuin uusi, eli auton peräluukun alla on kulkenut korkeintaan muutama ostoskassi tai emännän käsilaukku.

Alkuperäinen tunkki ja varapyörä,
(ilmeisesti) alkuperäisellä Dunlop renkaalla.

Huoltokirja ja käyttöohjekin löytyy hytistä. Verhoilu on moitteettomassa kunnossa. Autoon ei nyt isoja siis tarvitse tehdä. Lähinnä ehostaminen kuulostaa oikealta sanalta kuvaamaan mitä tämän auton kohdalla joutuu tekemään. Ensimmäisiä ehostus kohteita oli ratti. Itseasiassa meninköhän liian pitkälle, koska ratti oli täysin orginaali. Hain siis tarvikeliikkeestä perinteisen vinyylisen "retro" ratinpäällisen. Nyt ratti istuu paremmin käteen kun sai hiukan paksuutta lisää. Mielestäni myös kyseinen varuste sopii tyylilliseti autoon kuin ratti käteen.  Seuraavaksi jatkoin ehostamista konehuoneen puolella. Moottoritila ja itse moottori piti kuurata perusteellisesti.

Ratti ennen...

... ja jälkeen

Sen verran likainen konehuone oli että liekö pesty koska viimeksi. Hieman oikeastaan ihmetytti miksei tätä toimenpidettä oltu tehty aiemmin, mutta mitäpä tuosta. Olipahan jotain mistä homman aloittaa. Tulevaa remonttia löytyy ehkä eniten juurikin konehuoneessa, mutta ajan kanssa sitten joskus ja vaikka auto on hienossa kunnossa löytyy siitäkin muutama kohta johon ruosteen kynsikin on ajansaatossa iskenyt. Autoon on jo mm. kaaria vaihdeltu ja uusi maali ei nyt ole ihan kohdilleen osunut jo haalistuneen vanhan maalin kanssa. Eli jos hienon haluaisi niin yli tuokin olisi maalattava. En nyt kuitenkaan siihen heti ala.  Autoa on kunnostettu sieltä mistä on ollut tarve ja annettu ajanpatinan näkyä ja tämä on mielestäni oikea tapa pitää tällaista autoa.

Tarkka muistisimmat lukijat varmasti muistavat että kesällä maalautin alkuperäiset Fiestan 12 tuumaiset alumiinivanteet. Ne olisi sitten tarkoitus tämän uuden Fiestan alle laittaa. Nyt syyskuun viimeinen päivä lähtien auton saa viedä konttorille. Jos leiman kanssa sieltä saa kotiin tulla, niin seuraavaksi alan valmistaa autoa talvilevolle Pieksämäen suuntaan. Itseasiassa Fiesta on jo saanut uuden kiillon pintaansa, eli pieni koneellinen kiillotus ja vahaa, niin auton pinta alkoi taas kiiltämään syksyn auringossa. 

Kuin kaksi marjaa...

Tällainen yllättävä käänne meillä siis tapahtui alku syksystä. En itsekään ollut moiseen valmistautunut. Haasteena usean auton omistamiselle asuinalueellamme on tietenkin parkkitilojen puute. Uusi Fiesta kun on jo meidän talouden neljäs auto. Kaikki tapahtui niin pikaisesti että en ehtinyt ajatuksella asiaa enempää pohtia. Kyllähän ensimmäinen kysymys kotona oli "Mitäs tuolle siniselle ajattelit tehdä?", kun otin ensi kertaa Fiestan oston puheeksi. 

Mutta mitä teen tulevaisuudessa millekin autolle, niin sitä en tiedä. Pyrin kirjoittamaan tänne kuulumisia, niin saatte lukea ne sitten täältä. Toivottavasti saan vain tekstiä aikaiseksi jottette katoa
täältä mihinkään. 

Mitä muuta kesällä tuli tehtyä...

Syyskuu on jo yli puolivälin ja tämäkin teksti on syntynyt suurimmaksi osaksi edellisen kirjoituksen jälkeen. Niin vain taas kävi että loppuun en sitä ehtinyt saattamaan ennen tätä päivää.

Tässä nyt kuitenkin vielä niitä muutamia pikkuasioita joita en ole muistanut kertoa edellisessä kirjoituksessa ja mitä on tullut askarreltua Fiestan kanssa.

Tämä julkaisu tulee olemaan enemmänkin kuva saastetta, mutta koittakaa kestää. Kuvahan kertoo yleensä enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. 

Yövuoroissa joutaa surffailla ebayn tarjontaa, välillä liiaksikin asti. Joskus kuitenkin kiinan poika tarjoaa mitä ihmeellisimpiä vempaimia joiden hinta ei päätä huimaa ja herää halu kokeilla. Itse olen ainakin sellainen käsillä tekijä että kun jotakin on käsillään saanut tehtyä niin mukavaltahan se tuntuu. Fiestan takaposkessa on ollut ikävä vekki jo ennenkuin auto oli minun. Ebayssa törmäsin joskus lommon ulosvetimeen, mikä kiinnitettiin kuumaliimalla autoon ja sen jälkeen vetoa ulospäin. No koko paketti ei paljoja maksanut niin pitihän se lopulta tilata. Alkukesän lämpiminä päivinä sitten puskurinpää irti ja hommiin. Eihän se niin mene kuin heidän "mainoksissaan" ja youtube videoissaan, mutta ihan kohtuullisen helposti homma hoitui.  Kuumaliimalla tappi lommoon kiinni ja sitten ruuvaillaa niin että lommo tulee ulos. Lokasuojan reunan vekki on sen verran terävä, ettei sitä tuolla värkillä oiottua saanu, mutta ihan kohtalaisen jäljen noin puolen tunnin, tunnin työllä sai aikaan. 

Pikkaisen pelti jäi peilaamaan, mutta kohta on sellainen ettei sitä siitä ilman syynäämistä huomaa. Ja kun alakulma muutenkin odottelee peltihommia niin silloinhan se oikoontuu lopullisesti. Suosittelen ainakin kokeilemaan kyseistä laitetta jos joku pieni lommo auton pellissä suht helpossa paikassa. 

Lommon oikomisen lisäksi olen päivittänyt Fiestan HiFi puolta. Jo aiemmin olen esitellyt keskikonsolin kunnostuksen yhteydessä asentamaani radiota. 

Lommo oikaistu.

Olen kuitenkin havitellut autoon vanhempaa radion ja kasettisoittimen yhdistelmää ja mielellään ns. nuppimallia. Yleensä hyväkuntoisista nuppisoittimista pyydetään yllättävän paljon, jopa 50-150€a. Kamalan paljoa ei viitsisi maksaa kun kohta ne radiolähetyksetkin muuttuvat digitaalisiksi ja analogisen kuuluvuus alkaa kadota. No kohdalleni osui kuitenkin yksi huutokaupalla myyty kone jonka hinta jäi alle kymmeneen euroon ja voittohuuto osui itselleni. Näin siis sain päivitettyä autoradioni autostereoon. Vielä kun olisi kasetteja. 

Päivitetty soittopeli

Samalla kun räpläsin keskikonsolia ja soittopeliä, otin mittariston irti ja päivitin kertaalleen kunnostetun valaistuksen vielä vähän kirkkaampiin vihreisiin led-lamppuihin. Pitäänee kaukoidästä tilata vielä muutama muunkin värinen led-lamppu niin saa mittariston varoitusvalotkin päivitettyä.

Päivitetty mittaristo.

Koska Fiesta ei suurilla sähkölaitteita ole varustettu, niin ei niitä lamppuja tarvitse kuin yhden sinisen ja pari punaista, niin siinähän ne värit sitten olikin. Samalla kun sisätiloissa työskentelin, niin laitoin penkkeihin penkinpäälliset. Kuskin penkkissä on ollut aito ajanhenkeen kuuluva päällinen, mikä on ajan myötä menettänyt istuvuutensa ja sen kuminauhat on menettäneet joustavuutensa varmaankin jo viime vuosituhannen puolella. Alunperin ajattelin että luovun vain siitä vanhasta penkinpäällisestä ja kulutan alkuperäisiä verhoiluja, mutta yllätyksekseni alta löytyykin erilainen verhoilu kuin muissa penkeissä ja sekin jo rispaantunut. Tästä syystä päädyin ostamaan halvan penkinpäällissetin ja nyt kaikki penkit on samaan tyyliin verhoiltu. Kyllähän se penkkien verhoilu kiinnostaisi tai ainakin kuskin penkin päivitys, mutta nyt mennään tällä viidetoista euron päivityksellä. 

Tämän ikäisissä Fiestoissa on monesti myös ikkunan ulkolista rispaantunut, niin myös omassani. Moista listaa en kotimaan kumikauppiailta löytänyt, joten nekin piti tilata saarivaltiosta. Ei aivan samanlaiset kuin orginaalit, mutta toimivat ja siistin näköiset. Hiukan arvokkaat olivat, mutta eipä vesi ainakaan mene oven sisään siinämäärin kun ennen. 

Ikkunalista ennen...

..., ja jälkeen

Fiestassani kuuluisi myös olla kylkilista, kylkipokkauksen yhteydessä. Ne on kuitenkin ajansaatossa autosta kadonneet. Koska listoja ei ole juurikaan tarjolla niin keksin sitten käydä tarvikemarketissa ostamassa ohkasta raitaa. Ihan täydellinen ensimmäisestä teippauksesta ei tullut, mutta menettelee nyt kuitenkin. Ja toihan se varmasti huippunopeutta ainakin 10km/h lisää. 

Raitaa...

Tässäpä nämä kesän kuulumiset taitaa olla. Muutoksen tuule jo puhaltaa kilpaa syksy tuulien kanssa, mutta siitä sitten seuraavassa kirjotuksessa.

3 x Fiesta.

                                                             Värikästä syksyä kaikille.