Kaksin aina kaunihimpi...

Syksy on edennyt mukavasti ja perheemme sai lisäystä syyskuun puoivälissä. 

Ei, ei tänne ole tullut lapsia tai eläimiä lisää. Uusi perheenjäsen on meille uusi Fiesta!

Näin kävi. Nyt siis olen kahden Fiestan omistaja. Uusin tulokas on vuoden iäkkäämpi kuin tuo ensimmäinen, eli vuodelta 1981. 

1981 & 1982

Ja mitenkö tähän päädyin..? Jos lähtee etsimään syytä siihen miten tähän päädyin niin ei oikein voi kuin katsoa peiliin. Kaikki on lähtöisin tästä Blogista, tai ennemminkin siitä, etten ole tuottanut tekstiä tänne tasaiseen tahtiin. 

Blogin oli löytänyt sattumalta eräs harrastaja, joka osoittautui vielä henkilöksi joka oli aikanaan myynnyt minulle nuo Fiestani alla olevat peltivanteet. Hän lähestyi viestillä ja tiedusteli että mitäs Fiestalleni kuuluu kun Blogiin ei ole tullut päivityksiä vähään aikaan. No kesällä kun en juuri mitään suurempaa Fiestalle tehnyt, niin en myöskään saanut tekstiä aikaiseksi.  Kävimme muutamalla sähköpostilla keskustelua aiheesta ja kävi ilmi että hänellä on myös vastaava Fiesta kuin minulla. Kertoi hän myös että ilmeisesti laittaa autonsa myyntiin jossakin vaiheessa. Joka tapauksessa päätin sitten päivitellä Blogiani, kun oikein kysyntääkin löytyi. Sain aikaiseksi nuo kesän kuulumiset, eli kaksi edellistä kirjoitusta. 

Ford Fiesta 1.1 GX 1981 vaihtoi omistajaa Oulussa.

Jokunen aika sähköposteista meni, kun huomasin kyseisen auton olevan verkossa myytävänä. Ensin totesin vain auton olevan myynnissä. Pian huomasin että auto putkahteli ajatuksiini aina tasaisin väliajoin. Tarpeeksi kun Fiesta ajukopassani pyöri, niin kyllähän sen hankinta Helsinkiin tuntui koko ajan houkuttelevammalta. 

Kun tarpeeksi tuli sähköposteja läheteltyä puolin ja toisin, niin pääsimme alustavasti hinnastakin yksimielisyyteen. 

Seuraavaksi piti keksiä kuinka Fiesta Helsinkiin helpoiten tulisi. Fiestahan siis oli Oulussa asti ja tietysti ajaminenhan oli tietysti kivoin tapa hakea auto. Vapaiden osuttua kohdilleen VRn verkkosivuilta lippu yöjunaan ja sitten katsastamaan autoa. Kun auto osoittautui jotakuinkin sellaiseksi kun pitikin niin pienen koajolenkin päätteeksi kaupat tehtiin ja matka kohti Helsinkiä sai alkaa. Auto toimi kuten pitikin. Keli oli sateinen ja matkanopeutta pidin tarkoituksella kohtuullisella tasolla muutenkin, koska mitää kiirusta ei ollut.

Virheetön takakontti.

Kuuden sadan kilometrin matka taittui noin kahdeksassa tunnissa ja näin olin sen mielessäni ajatellutkin. Pari pysähdystäkin matkalla tein jottei istumalihakset ihan jumittuisi ja pitihän ihmislapsenkin syödä jotain välillä. 

Uudella Fiestalla olen nyt ajanut lähes täyspäiväsesti, eikä ongelmia ole ilmennyt. Auto ei ole ollut mikään kiertopalkinto. Auto on ollut ensimmäiset 33 vuotta yhdellä omistajalla, joten se on jo moneen kertaan yllättänyt hyvillä puolillaan uuden isäntänsä. Jos kauppiaiden nimiä auton historiassa ei lasketa, niin olen vasta auton kolmas omistaja. Auton historia näkyy hyvin kun sitä tarkastelee tarkemmin. Takakontista löytyy mm. alkuperäinen vararengas, tunkki ja varoituskolmio. Takakontti on sisältä muutenkin kuin uusi, eli auton peräluukun alla on kulkenut korkeintaan muutama ostoskassi tai emännän käsilaukku.

Alkuperäinen tunkki ja varapyörä,
(ilmeisesti) alkuperäisellä Dunlop renkaalla.

Huoltokirja ja käyttöohjekin löytyy hytistä. Verhoilu on moitteettomassa kunnossa. Autoon ei nyt isoja siis tarvitse tehdä. Lähinnä ehostaminen kuulostaa oikealta sanalta kuvaamaan mitä tämän auton kohdalla joutuu tekemään. Ensimmäisiä ehostus kohteita oli ratti. Itseasiassa meninköhän liian pitkälle, koska ratti oli täysin orginaali. Hain siis tarvikeliikkeestä perinteisen vinyylisen "retro" ratinpäällisen. Nyt ratti istuu paremmin käteen kun sai hiukan paksuutta lisää. Mielestäni myös kyseinen varuste sopii tyylilliseti autoon kuin ratti käteen.  Seuraavaksi jatkoin ehostamista konehuoneen puolella. Moottoritila ja itse moottori piti kuurata perusteellisesti.

Ratti ennen...

... ja jälkeen

Sen verran likainen konehuone oli että liekö pesty koska viimeksi. Hieman oikeastaan ihmetytti miksei tätä toimenpidettä oltu tehty aiemmin, mutta mitäpä tuosta. Olipahan jotain mistä homman aloittaa. Tulevaa remonttia löytyy ehkä eniten juurikin konehuoneessa, mutta ajan kanssa sitten joskus ja vaikka auto on hienossa kunnossa löytyy siitäkin muutama kohta johon ruosteen kynsikin on ajansaatossa iskenyt. Autoon on jo mm. kaaria vaihdeltu ja uusi maali ei nyt ole ihan kohdilleen osunut jo haalistuneen vanhan maalin kanssa. Eli jos hienon haluaisi niin yli tuokin olisi maalattava. En nyt kuitenkaan siihen heti ala.  Autoa on kunnostettu sieltä mistä on ollut tarve ja annettu ajanpatinan näkyä ja tämä on mielestäni oikea tapa pitää tällaista autoa.

Tarkka muistisimmat lukijat varmasti muistavat että kesällä maalautin alkuperäiset Fiestan 12 tuumaiset alumiinivanteet. Ne olisi sitten tarkoitus tämän uuden Fiestan alle laittaa. Nyt syyskuun viimeinen päivä lähtien auton saa viedä konttorille. Jos leiman kanssa sieltä saa kotiin tulla, niin seuraavaksi alan valmistaa autoa talvilevolle Pieksämäen suuntaan. Itseasiassa Fiesta on jo saanut uuden kiillon pintaansa, eli pieni koneellinen kiillotus ja vahaa, niin auton pinta alkoi taas kiiltämään syksyn auringossa. 

Kuin kaksi marjaa...

Tällainen yllättävä käänne meillä siis tapahtui alku syksystä. En itsekään ollut moiseen valmistautunut. Haasteena usean auton omistamiselle asuinalueellamme on tietenkin parkkitilojen puute. Uusi Fiesta kun on jo meidän talouden neljäs auto. Kaikki tapahtui niin pikaisesti että en ehtinyt ajatuksella asiaa enempää pohtia. Kyllähän ensimmäinen kysymys kotona oli "Mitäs tuolle siniselle ajattelit tehdä?", kun otin ensi kertaa Fiestan oston puheeksi. 

Mutta mitä teen tulevaisuudessa millekin autolle, niin sitä en tiedä. Pyrin kirjoittamaan tänne kuulumisia, niin saatte lukea ne sitten täältä. Toivottavasti saan vain tekstiä aikaiseksi jottette katoa
täältä mihinkään.