Kohti Joulua!

Pikkujoulu kausi on jo kuumimmillaan ja joulu lähestyy. Talvi on yrittänyt pariin kertaan tulla pääkaupunkiseudullekin, mutta aina se lumi on sulanut päivän, kahden päästä pois. 

Viime kerrasta ei paljoa ole tapahtunut Fiestan suhteen, tai ei ainakaan suurempia remontteja. Eräs kaunis päivä tein myyntipalstalta pienen löydön. Silmiin osui 12 tuumaiset Fiesta alkuperäiset alumiinivanteet. Soitto myyjälle ja pienen tinkaamisen jälkeen kaupat syntyi ja yhtenä päivänä kun keli oli kivan kuiva ajelin hakemaan vanteet uuteen kotiin. 

Vanne ostoksilla.

Myyjä oli eläkkeellä ja kertoi mielellään omasta Fiestastaan, minkä oli myynyt. Ostaja oli nuori mies joka ei ollut ymmärtänyt vanteiden arvoa eikä halunut niitä auton mukana. Vanteiden päällä oli vielä hyväkuntoiset kesäkumitkin, eli heti ei tarvi rengastöitäkään tehdä. Myyjä kertoi myös että minun soiton jälkeen oli seuraavana päivänä soittanut joku toinenkin vanteista kiinnostunut ja oli jopa tarjonnut isompaa summaa. Myyjä oli kuitenkin sitä mieltä että kaupat kanssani oli jo sovittu, joten pysyi sanassaan siinä kohtaa.

Kun lopulta kotiin pääsin ja katsastin sopivaa aikaa kalenterista, niin varasin kertaalleen hallista pesupaikka-ajan. Tarkoitus oli putsailla vanhoja aluvanteita sekä pestä Fiestan moottori ja moottoritila, että tehdä pientä pesua ja vahausta talven varalle, ulkopintaankin. Kun vanteet likosivat, niin konehuone sai kokea pesuaineen taikaa. Kivast likaa lähtikin vaikka kaikkialle ei harja yltänytkään. Vanteiden kolot oli niin pinttyneet ettei ihan puhtaiksi lähteneet. En edes odottanut, mutta riittävän puhdasta nyt ensin alkuun. Vielä jätin vanteet varastoon, koska Fiestan allahan oli hyvät orginaalit peltivanteet alla renkaineen. Mootorin pestyäni ja kuivaksi puhallettuani oli pakko kokeilla vielä tietysti, että auto käynnistyisikin vielä. Autohan käynnistyi ja omaksi iloksi ja ihmeekseni huomasin että kaasutin totteli nyt entistä herkemmin kaasupolkimen painallukseen. Olisipa auton "korjaaminen" aina yhtä helppoa. Tietysti tämä ilmiö muistuttaa myös siitä että konehuoneen puhtaanapito on myös tärkeä muistaa. Vielä kun hetki oli aikaa olla hallissa, niin pikapesu ja -vahaus Fiestaan, niin talvi saa puolestani tulla.

Ennen ja jälkeen pesun.

Kun ajattelin että nyt voi odotella että talvi tulisi ja menisi, niin taas kohtalo osallistui minun ja Fiestan yhteiselle matkalle. Se ilmeni niin, että kohdalleni sattui taas osumaan myynti-ilmoitus. Ilmoituksessa joku harrastaja myi tallinsa hyllyltä osia pois. Tässä paketissa oli joitakin osaa mitä en sinänsä tarvi, mutta jo niiden mitkä olivat osotslistallani, niin niidenkin kauppa hinta oli suurempi kuin tämän paketin hinta.  Paketissa oli mm. bensapumppu, uusi käyttämätön takavalo, vetonivel ja suojakumeja. Myös takakontin luukun helman korjauspelti kuului pakettiin. Lisäksi ns. sekalainen nippelilaatikko, joka sisälsi purkuosina mm. molemmat etuvilkut, kaikki kojetaulun katkaisijat ja puolan. Osia jotka jo olin ostanut tai asentanut, mutta oli "ylimääräisenä" paketissa oli mm. etujarrulevyt ja etujarrupalat. Jarrupalojen hankinta kun tuntui aiemmin hankalalta, niin nyt niitä sitten riittää vaikka muille jakaisi. Koska Fiestaan oli nyt sitten taas osia eteisen nurkassa, niin minulla oli hyvä syy varata halliaikaa. Tosin pitää sitä yrittää tietysti kaikin mahdollisin tavoin saada tavaraa mahdollisimman paljon pois eteisestä ennen joulua.
Kun aika koitti niin auto halliin ja hommiin. Aikaisemmin oli jäänyt auton oikeanpuolen iskunvaimentimetkin vaihtamatta ja tajarru laittamatta. Etuiskaria en vieläkään saanut vaihdettua, koska mutterit ovat niin ruostuneet kiinni. En käyttänyt muutenkaan etupään iskariin sen enempää aikaa joten siirryin takapäähän. Kun asian oli kertaalleen tehnyt, niin nyt takaiskunvaimennin ja jarrut tuli tehtyä ainakin puolta nopeammin kuin toiselta puolelta.

Vahattu kaunotar!

Kun takaosa oli nipussa, niin vaihdoin Fiestan ylävesiletkun, termostaatin ja bensapumpun. Bensapumppua irrottaessa onnistuin hävittämään yhden ruuvin täysin hukkaan ja etsinnöistä huolimatta en sitä mistään löytänyt. Koska aikaa oli nyt sen verran runsaasti niin päätin pikaisesti mennä kotiin hakemaan arkiauton ja ajelin paikalliseen tarvikeliikkeeseen. Samalla ostin myös uutta bensaletkua kun kerran pumppuakin olin vaihtamassa. Takaisin hallille ja auto kasaan uusin ruuvein. Vesipumppu oli myös vaihtolistalla, mutta tällä kertaa jouduin ajanpuutteen vuoksi jättää sen vaihtamatta.

Ennen... 

ja jälkeen

Fiestan seistessä pihassa, kuulen sen kyllä kutsuvan aina välillä ja eiköhän tässä vielä "joudu" talvikumit alle laittamaan, jotta voi harrastaa vielä auton kanssa. Ja jos sitä nyt lopultakin pääsisi sinne katsastus konttorille asti ja mielummin vaikka heti alkuvuodesta. Sen jälkeen voisi huoletta Fiestaa ulkoiluttaa vaikka vähän pitempiäkin matkoja.

Mukavaa Joulun odottelua kaikille

Lunta tupaan!

Tänä päivänä ja tätä kirjoittaessa, täällä Helsingissä sataa ensilumi ulkona hiljalleen maahan. Ihan kaikea ennen ensilunta en ole ehtinyt tehdä, mitä on ajatuksissa ollut. Jos vanha sanonta "Hiljaa hyvä tulee" pitää paikkansa, niin Fiestasta taitaa tulla parempi kuin uutena. Noh ehkä ei, eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitushan on saada toimiva auto ja omissa haaveissa on vielä tämän saattaminen ehkä jopa museoautoksi. Ensisijaisesti kuitenkin ajatuksissa on käyttökuntoon saattaminen.  Ja mitä aikaan tulee, niin eihän tässä mihinkään lopulta hoppu ole. Oma ajatushan on ollut että ensi kesänä olisi auto siinä kunnossa että saisi ajella koko kesän ja ehtisi johonkin tapahtumaankin autolla pyörähtämään. Muuta aikarajaa en ole asetellut, enkä haluakaan asettaa.

Ensilumi 26.10.2017

 Takasin ensi kesästä tähän päivään. Viimeksi jäin siihen että istuskelin eteisessä postiluukun vieressä ja odotin paketti-ilmoituksen saapumista. Ja kyllähän se pakettikortti sieltä lopulta tuli ja paketissa olleet jarrupalat löysivät perille. 

Eteiseen kasaantuneille osille tuli vihdoin käyttöä.

Nyt kun osat oli saatu eteisen nurkkaan niin oli aika alkaa varaamaan halli aikaa. Enisn pähkäilin että kuinkahan paljon aikaa menisi hommien tekemiseen. Päätin varata neljä tuntia. Tarkoitus oli tehdä ensin auton takapää. Kun aika koitti niin tavarat Fiestan takaloosteriin ja keula kohti hallia. Autolla pystyi ajelemaan, mutta tyhjäkäynti oli edelleen jossakin muualla kuin konepellin alla. Onneksi matka hallille on vain noin kilometri.

Hallille päästyä, auto ilmaan ja perä ylös. Optimistisena molemmat takapyörät irti ja käsiksi autoon. Aloitin kuskin puolelta ja purkaminen jos mikä on yleensä helppoa. Näin tälläkin kertaa. Sitten alkoikin askartelu. Uuden taka iskunvaimentimen pitkittäistuki oli varustettu puslalla missä oli todella pieni keskireikä verrattuna tappiin, johon se piti saada. Kun ei tiedä kuinka tiukka moinen edes pitäisi olla niin ajatuksena oli että siihen se on mentävä. Erinäisillä vippaskonsteilla ja kovalla työllä se lopulta menikin paikoilleen. Tähän kumminkin tuhraantui niin paljon aikaa että tiesin jo siinä vaiheessa ettei neljä tuntia tule riittämään koko takapään tekemiseen.

Taka iskari paikoillaan. Ongelmia aiheuttanut pusla näkyy akselin päällä.

Olin hankkinut Fiestaan myös pitkittäiset tukivarret taakse, mutta sekin oli jo selvää ettei aika riitä jumppaamaan niitä paikoilleen,
joten en edes yrittänyt aloittaa sitä urakkaa. Seuraavaksi aloin laittaa jarruja. Fiestan jarruputkien liitimet oli näköjään jo sen verran hapertuneet näköiset, etten myöskään ajatellut laittaa uusia jarruletkuja vielä. Jos jokin liittimistä menisi rikki tai en saisi liitosta tiiviiksi, niin autolla ei voisi ajaa sitä vähääkään mitä nyt pystyy. Ajatuksena on laittaa koko jarrulinjasto uusiksi jossakin välissä, niin siinä samassa vaihdan ne jarruletkutkin sitten. Perus rumpujarrujen tekeminen on helppo homma. Uudet jouset oli tiukat, mutta kyllä ne paikoilleen venyi kun vain voimaa käyttää. Tosin eihän tämäkään mennyt ihan niin kuin suomen ruotsalaisessa life-style ohjelmassa. Käsijarrun mekanismi piti olla irrotettavissa jarrukengästä, mutta joku edellinen fiksu korjaaja oli nuijinut nämä nyt yhdeksi kappaleeksi. Osat toimivat noinkin, mutta jarrukenkiä vaihtaessa pitäisi olla uudet käsijarru mekanismin palikatkin. Onneksi jarrukengässä jossa kässäri mekanismi oli nyt kiinni, oli erittäin hyvin pintaa jäljellä. Ratkaisin tämän ongelman sillä että hioin vain vanhan jarrukengän pinnan puhtaaksi ja laiton saman jarrukengän takaisin tosi toimiin. Koska aikaa oli tuhraantunut iskarin asennukseen turhan paljon, niin en edes aloittanut toista puolta. Käytin loppu ajan siihen, että tarkastelin eturipustuksia ja suunnittelin jo valmiiksi sen purkamista. Olin pohtinut että otan uuden ajan hallilta seuraaville vapaapäiville, seuraavalle viikolle. Kun vapaat koitti oli taas hallivarauksen vuoro. Optimistisena otin taas neljä tuntia remontti aikaa. En ottanut enempää aikaa, koska jos kaikki sujuu hyvin niin aika riittäisi.

Uusi iskari, jarrulevy ja jarrupalat sekä kunnostettu jarrusatula paikoillaan

Aloitin hommat taas kuskin puolelta. Jarrujen purku ja iskarin irroitus onnistui hyvin. Myös uuden iskarin asennus onnistui helposti. Jarrulevy ja -satulan asennuskin sujui helposti. Olin kasannut jarrusatulat vähän liian pitkälle, kun oli huoltanut ne aiemmin. Jouduin irroittamaan sokat vielä kertaalleen kun asensin jarrupaloja paikoilleen, mutta se oli ehkä hommista pienin. Jätin myös etupään jarruletkut vielä vaihtamatta ettei jarruputkien liittimet vahingoittuisi. Kuskin puoli oli hiukan opettelua ja vei aikaa vähän enemmän, mutta nyt kun olin tehnyt toisen puolen niin tiesin saavani toisenkin puolen tehtyä. Kaikki alkoi taas hyvin, mutta siihen se sitten loppuikin. Iskarin alapään kiinnitys pultit oli sen verran ruostuneet etten saanut niitä millään auki. Hallillahan ei saa tulta tehdä niin vanha hyvä pulttien lämmittäminen hitsipillillä ei ollut vaihtoehto. Koska aika oli kirjaimellisesti kortilla niin jouduin äkkiä tekemään päätöksen ja jätin myös tämän iskarin vaihtamatta. Etupäässä onnistuin kuitenkin sen verran paremmin kuin takapäässä että sain sekä oikean että vasemman puolen jarrut laitettua. Auto kasaan ja seuraavaa aikaa odottelemaan. 

Tämä on asukastalo hallin ainut huonopuoli että aikataulu ei saa kusahtaa. Joku on saattanut varata nosturin heti jälkeesi ja sen on oltava vapaa siinä vaiheessa kun kello näyttää tasaa. Aina pitää ajatella projekti läpi päässään niin että jos jokin ei sujukaan niin auto on saatava kasaan ja ulos hallista kun varattu aika loppuu. Lopussa ruiskuttelin CRCtä ruuveihin ja muttereihin jotta aine saisi vaikuttaa seuraavaan halli kertaan asti ja hommat silloin sujuisi jouheammin. 

Alla 12" vanteet.

Mutta nyt itse tärkeimpään, eli siihen miksi niitä jarruja aloin alunperin edestä kokonaan vaihtamaan.  Autossa olleet jarrusatulathan ei mahtuneet orginaali 12 tuumaisten vanteiden sisään. Nyt kun jarrusatulat oli vaihdettu niin Fiesta sai kunnostetut vanteet uusine renkaineen alleen. 

Tietenkään tämäkään ei vielä voinut sujua niiden tuttutjen käsikirjoitusten mukaan. Pyörän pultit on uudet, tarvike pultit ja niiden kanta on hiukan korkeampi, kuin alkuperäisissä. Tämän takia mutterit peittävät pölykapselit eivät sovi vanteille, ja siksi ne sai vielä tämän takia jäädä kassiin odottelemaan ennenkuin pääsisivät auton alle. Mutta kyllä sitä Fiestaa nyt kelpasi katsella ilman niitä isompia pölykapseleitakin. Auto on taas askeleen alkuperäisemmän näköinen.

Kun auto nyt odotteli parkissa seuraavaa hallikertaa, niin parin päivän kuluttua tuli taas lunta tupaan. Huomasin kotiin tullessani että toinen takapyörä oli tyhjentynyt. 

Paikannettu kaasutin vika.

Koska halliin saa mennä hommiin ilmaiseksi jos ei tarvi autopaikkaa, niin otin pyörän heti irti ja heitin sen Seatin takakonttiin. Alle laitoin siksi aikaa taas yhden 13 tuumaisista pyöristä. Samalla ajatuksella ajattelin että josko alkaisin hallilla käydä läpi kaasutinta. Olin jo aiemmin hankkinut huoltosarjan kaasaria varten, mutta nyt kun käynnissä oli vikaa niin ajattelin alkaa käymään sitäkin samointein läpi. Olisihan se edessä kohtapuolin muutoinkin. Keli oli sinä päivänä hyvä ja vapaatakin oli, niin ajatus oli purkaa kaasari irti ihan pihalla. Tällä myös säästäisin hallipaikan hinnan. Ehdin ottaa ilmanputsarin irti ja kuvasin kännykällä vipuja ja vaijereita kaasuttimesta. Kuvia tarkkaillessa huomasin, että kaasuvaijeri oli oudosti irti. Tai siis vaijerin suoja oli irronnut paikoiltaan ja kanitti itse vaijerin kulkua. En ollut uskoa silmiäni kun huomasin kuinka pienestä viasta taisi olla kyse.. Löysäsin ruuvia ja asensin vaijerin paikalleen ja ruuvi takaisin kiinni.
En meinannut pysyä housuissani kun oli aika vääntää virta-avainta lukossa. Taas oli Houdini suoriutunut tehtävästään mainiosti. Auto käynnistyi ja kävi hienosti. Tyhjäkäynti oli hiukan turhan isolla ja se nyt ei ollut konsti eikä mikään säätää pienemmäksi. Mieli aurinkoisena ilmanputsari takaisin kiinni. Äkkiä hakemaan hallin avain ja tutkimaan rengas vuotoa. Hallilla renkaassa sattui olemaan vettä juurikin oikeassa kohdassa ja kas imakuplia pulppusi vanteen ja renkaan välistä. Nyt oli jo sellainen Lottovoittaja fiilis.., tai ainakin olisi ehkä kannattanut laittaa Lottoa vetämään kun onni tuntui olevan niin hyvin sinä päivänä puolellani. Tiputin renkaan vanteelta ja nostin sen takaisin. Vettä kehiin ja sain todeta että pulputus lakkasi tällä toimenpiteellä. Takaisin kotiin ja pyörä auton alle. 

Nyt kun keli oli kiva ja auto taisi olla taas ajettavissa, niin pakkohan se katsastamattomalla autolla lähteä ajamaan koelenkkiä. Ensin tankille ja rengaspaineiden tarkastus. Sen jälkeen ajelin lähiympäristössä itseni ja muidenkin ihmisten iloksi.

Koeajolla syksy maisemissa.

Kun vielä löytyi mukavia maisemia, niin pitihän se muutama kuvakin auton toimivuuden ja syksyn kunniaksi ottaa.
Mukavaa syksyä kaikille. 

Syksy saapuu

Nyt on jo viime päivinä ollut syksyn merkkejä ilmassa. Fiestaa en ole vielä konttorille saanut, mutta erinäisiä palikoita on tullut ajan kanssa hankittua ja mikäs parempaa tekemistä olisi syksyllä kuin kuluttaa aikaa tallilla. Seuraavassa taas pieniä kommervenkkejä mitä matkaan on mahtunut.

Muotoon pokatut taka-alakulmat.

Fiestan peltihommista olen jo aiemmin kirjoitellut ja kertonut että kuskinpuolen kynnyspellin olin tilannut. Pelti tuli ja oli sitä mitä pitikin. Vielä en ole siihen sen enempää aikaa tuhlannut, muuta kuin hionut sen ja maalannut uudelleen pohjamaalilla. Pitkään varastoituna olleen pellin pintaan oli muutama ruostepilkku ehtinyt syntyä. Tietysti kun auton koteloa aikanaan paikkailtiin, niin katselin jo silloin myös Fiestan takakulmia. Niihin on 35 vuoden aikana suomalainen ilmasto ja suola myös jättänyt jälkensä. Koko kevään ja kesän niitä netistä aina välillä metsästin. Aina harmitti ehkä taas eniten nuo postikulut. Koskaan myyjällä ei ollut mitään muuta mitä tilaisi samaan pakettiin niin kulmat jäi tilaamatta. Kuitenkin ahkera ajankäyttö netissä välillä kannattaa. En muista miten, mutta kerran yövuorossa salapoliisia leikkiessäni törmäsin brittiläiseen verkkokauppaan jossa oli Fordiin peltiosia. Kyseisestä firmasta löytyi peltiosien lisäksi myös lasikuidusta tehtyjä osia, mikä itselleni oli yllätys. Osien hankinnan ongelmaksi meinasi taas muodotua toimitus. Kokeilin toiveikkaana tehdä ostoksen tuolta sivulta, mutta kassalla ei voinut valita toimitusmaaksi kuin Britanian. Kun kerran osat kuitenkin oli niin edulliset, niin päätin kokeilla kepillä jäätä ja kysellä hieman toimitus mahdolisuuksia heiltä suoraan. Laitoi kyselyn että onko heillä minkäänlaista mahdollisuutta lähettää osia suomeen ja mitä mahtaisi maksaa. Vastaus tuli heti seuraavana arkipäivänä. Kyllä voivat toimittaa osia Suomeen ja rahdin hintakin oli suorastaan halpa!!! He kertoivat että toimittavat kyllä kaikkia osia ympäri maailmaa, mutta heidän nettikauppa ei sitä näytä heidän järjestelmänsä puutteellisuuden vuoksi. Homma toimi niin että teen tilauksen ja he ilmoittavat loppusumman rahteineen s-postilla. Sen jälkeen he veloittavat sitten vasta korttia ostosten ja rahdin mukaan. Korttitapahtumia seuratessa pystyin toteamaan että hommahan toimi kuten sanoivat. Kun paketti sitten lopulta tuli kotiin, niin siellä oli mukana myös alkuperäinen kassakuitti lähetyslistaan niitattuna. Sitä katsellessa ihmettelin taas että kannattipa ainakin kysyä. Nyt voisi jo alkaa ihmetellä että kukahan olisi taikuri ja saisi pellit nätisti kiinni hitsattua. Viimekertaisen perusteella en tällä hetkellä omiin hitsaajan kykyihini juurikaan luota.

Viimekertaisessa tekstissä kerroin hankkimistani 13"n kumeista. Nehän hankin, jotta saisin autoa siirrellä ja että katsastusta ajatellen ne tarvitsin. Nyt kun moottori alkoi hiukan kiukutella, enkä sitä ole kesälomien takia voinut hallillakaan tutkia, niin oli taas ylimääräistä aikaa. Sen ajan käytin taas tehokkaasti tutustumalla interwebin ihmeelliseen tarjointaan.

Postin tuoma paketti Rovaniemeltä avattu.

Jarrujen laitto oli jäänyt kovasti mieleen ja varsinkin sen takia kun nuo hienot 12"n pyörät seisovat parvekkeella jouten. Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Ja sehän pitää hyvin paikkansa. Ajattelin että jos niitä jarruosia metsästäisi ja laittaisi jarrut uusiksi, niin miksi ei siinä samalla vähän muutenkin parantelisi alustaa, kun sitä kerran alkaa hommiin. Fiesta on tuntunut aika "löysältä" ja mielessä on ollut, että liekö iskarit alkuperäiset. Jos ei ne ihan alkuperäiset ole, niin ainakin niillä alkaa olemaan jo ikää rutkasti.

Työvaihe.

Valmista tuli.

Netin kauppapaikoilla törmäsin usein edullisiin iskunvaimentimiin, mutta lähinnä seuraavan sukupolven MK2 korisen iskareihin. Vertailin kuvia MK1n ja MK2n iskunvaimentimista ja ulkoisesti ne ei juuri poikkea muusta, kuin jarruletkun pitimellä toisistaan. Päätin tiedustella asiaa alan harrastajalta jolta olin jo aiemmin ostanut mm. keulalla keikkuvan lisävalomaskin. Hän mainitsi aikanaan ettei ole aina pakko ostaa jotain, vaan saa hänen puoleensa kääntyä jos tulee mitä vain kysyttävää Fiestasta. Hän on sen verran kauan näpränyt kyseisen mallin kanssa, että tuntee mallin kuin omat taskunsa. Seuraavaksi piti siis laittaa sähköpostia pohjoiseen, Rovaniemen suuntaan. Rollon kaveri kertoi että äkkiältään ei muista iskunvaimentimien mittoja. Vastatessaan hän  oli tietenkin lomareissulla ja kaikki Fiesta kirjallisuus ja muu materiaali oli kotona. Hän kumminkin antoi vinkin että oululainen varaosapuoti myisi etuiskareita 25,- kappale hintaan. Kysyin samalla s-postilla että sattuuko hänellä olemaan Fiestan jarrusatuloita jotka mahtuvat kyseisten 12"n vanteiden sisään. Vastaus oli myönteinen ja hintakin sopiva niin tehtiin niistä kaupat. Seuraava s-posti lähti Oulun suuntaan ja kyllä sieltä löytyi etuiskarit tuohon á25,- + rahti 25,-, siis yhteensä 75,-.., ajattelin että ei paha. Jostakin syystä jätin vielä kuitenkin iskarit tilaamatta.

Taas kerran yövuorossa tuli sitten selailtua netistä brittitarjontaa osien suhteen ja kas siellä osui silmään yksi ilmoitus. Ilmoituksen kuvassa oli harvoin tarjolla olevia takaiskareita ja vieläpä molemmille puolille. Niiden hinta oli alle 60,- rahteineen. Sen verran harvoin tuli vastaan moisia, edes netissä, että päätin tilata ne samointein.  Postipakettia odotellessa jatkoin välillä netin selaamista. Yhtenä päivänä katsoin jo tilaamieni iskareiden paketin kulkua. Silmiini pisti nyt myyti-ilmoituksen otsikko, jonka mukaan myynnissä olikin etu-iskarit, eikä takaiskarit kuten ilmoituksen kuvassa oli.

Paketista paljastui takaiskarit!

Liekö ollut yövuorolaisen väsyneiden silmien syytä kun en iskareita ostaessa  huomannut moista?? No vielä olin kuitenkin tyytyväinen kun molemmat kävisi tulipa ne iskarit sitten eteen tai taakse. Toivoin kuitenkin paketissa tulevan taka-iskarit koska niitä tosiaan on ollut harvemmin tarjolla kuin etu-iskareita.

Vielä ennen kuin iskarit tulivat kotiin asti, törmäsin halpoihin etuiskunvaimentimiinkin. Nyt oli ongelma etten tiennyt mitä tulevassa paketissa oli, etu- vai takaiskarit. Taas joutui puntaroimaan päässä mitä tekisi. Uudessa ilmoituksessa, minkä löysin, oli myynti päättymässä ennekuin edellinen paketti on tullut perille ja jotta tietäisin mitä saisin. No hullu kun olen, niin järkeilin että koska kuvassa oli takaiskarit ja se oli selvästi myyjän ottama kuva eikä mikään lainakuva kataloogista, niin uskoin vahvasti paketin sisältävän iskarit taakse. Päätin ottaa riskin, sillä etuiskarit maksoi rahteineen alle 50,- kotiin toimitettuna ja pohdin että joku harrastaja ne ehkä sitten haluaisi ostaa pois jos kahdet iskarit "vahingossa" eteen tulisi.

Tällä kertaa onni suosi rohkeaa. Paketin tultua ja sen avattua sisältä paljastui kaksi bränikkää takaiskunvaimenninta. Toinen paketti tuli noin viikon kuluttua, sisältäen kaksi uutta etiskunvaimenninta. Ta-Daa..., iskarit joka kulmaan yhteensä noin 110 euroa, ja vieläpä kotiin kannettuna. Nyt oli jo melkein voittaja fiilis. 

Etuiskarit netistä ja suojakumit paikallisesta myymälästä.

Kohta näiden jälkeen posti toi myös paketin Rollosta jossa oli "uudet" jarrusatulat Fiestaan. Nyt alkoi taas se kaikille tuttu Lyytikin kirjoittamaan.
Paikallisesta varaosamyymälästä kulutusosia tilaamaan ja odottelemaan että osat saisi kokoon ja sitten odottelemaan tallin aukeamistakin.

Toivoin saavani kaikki osat haalittua pian kasaan, jotta olisin jo loman aikana saanut aloitettua hommat. Joitakin osia joutui kuitenkin odottelemaan pitempäänkin ja kaikkia osia ei paikallinen varaosa myymäläkään enää pystynyt tarjoamaan. Jos ihan rehellisiä ollaan niin Tampereelta asti hain tilbehööriä, minkä listahinta oli 2,90.., mutta vaikka hullu olen niin en nyt ihan niin hullu että olisin ajellut sinne asti vain sen pikkuisen osapussukan takia. Onneksi oli sopivasti muutakin tekemistä kyseiseen kaupunkiin lomilla, niin siihen reissuun osien hakeminen oli hyvä yhdistää.

Tallin auettua ja joitakin osia vielä odotellessa menin tallille kunnostamaan postin tuomia jarrusatuloita. Kaikki osat sain herkistettyä ja tiivisteetkin vaihdettua niin jo tuli taas hymyä kasvoille. En pysty tarpeeksi ylistämään moista moottorihallitoimintaa ja joka kerta ihmettelen kuinka tämä voi näin mutkattomasti toimia? Jarrusatulan herkistelyjen jälkeen vaihdoin tiivisteiden lisäksi tietysti myös jarruletkut ja ilmausruuvit.

Nyt on kotona osia eteisessä kasassa odottamassa alle laittoa. Jostakin syystä niinkin kuluvat osat kuin jarrupalat eteen on jotenkin tähän Fiestaan harvassa ja niitä en ole onnistunut vieläkään saamaan. Paikallinen varaosatoimittaja on jo kahteen kertaan niitä tilannut mutta mitään ei kuulu. Käänsin siis katseeni taas netin puoleen ja sieltähän niitä löytyy..., mutta aina se sama mörkö iskee, eli toimitus kulut. Osa toimittajista veloittaa enemmän postikuluja kuin mitä itse palikat maksavat. Tarpeeksi taas kun silmiäni näytöllä rasitin niin törmäsin yhteen ilmoitukseen missä itseasiassa oli postituskulut niin edulliset että yhteissumma alitti paikallisen toimittajan hinnan. Nehän piti sitten tilata. Vuorokausi kului kun tuli ilmoitus myyjältä että kyseisiä jarrupaloja ei olekaan hyllyssä ja rahat palasivat tililleni. Johan tuo liian hyvältä kuullostikin, mutta enpä sitä kirvestä järveen heittänyt, vaan uudelleen silmät näytölle ja sormet näppikselle. Uusi tilaus toiselta toimittajalta vetämään. Vitosen taisin nyt kärsiä enemmän, mutta nyt on osat lopulta matkalla kohti Suomea.

Etu- ja takapään jarruosia odottelemassa asennusta.

Nyt Tiistaina, tätä kirjoittaessa, en vielä ole saanut jarrupaloja. Tämä ei ole sinänsä ihme, koska niiden toimituspäiväksi onkin ilmoitettu vasta loppu viikko. Niiden tultua pääsen taas hallille ja sitten saan taas tehtyä jotakin. Se mitä tuli tehtyä selvinneekin kuvien kanssa sitten seuraavassa kirjoituksessa. Siihen asti, MORO! ;)

Haaveissa vainko oot mun...

Viimeinen kirjoitukseni on kesäkuun puolivälistä ja se loppui suunnilleen sanohin että: "seuraavaksi katsastukseen". Vaan kuinkas sitten kävikään?? Ajatus oli mennä katsastamaan auto. Alla olleet vanhat 13 tuumaiset renkaat olivat niin loppu, että ajattelin laittaa katsastukseen alle uudet, juuri kunnostetut 12 tuumaiset vanteet uusilla kumeilla. Onhan renkaat ja vanteet autolle vähän kuin kengät ihmisille ja kertoisihan se ehken katsastusmiehelle, että autoa ollaan laittamassa kuntoon. 

Haaveissa vainko oot mun...?? 12"

Työ vaikutti niin helpolta ja nopsalta, että melkein siltä istumalta menin varaamaan hallia ja hommiin. Hallille päästyäni aloitin tietysti hommat nostamalla keulan ilmaan ja ottamalla ensimmäisen pyörän pois alta. Uusi pyörä tilalle ja pultit kiinni. Pyörä meni paikoilleen, mutta yllätyksekseni pyörä ei pyörinytkään! Hetken ihmettelyn jälkeen sain todeta että jarrusatula osui vanteeseen. Tämä kertoo siitä että joku aiempi omistaja on vaihtanut alle isommat jarrusatulat. Vararenkaana ollut 12" pyörä vahvisti ajatukseni. Onneksi renkaissa on pysynyt ilma niin ei ole tarvinnut varapyörää sovitella alle. Muutamien ärräpäiden ja muiden painokelvottomien sanojen jälkeen kamat kasaan ja takaisin kotiin. Pyörät jäi tällä kertaa vaihtamatta ja auto jäi vieläkin odottamaan leimaa. 

Pahan onnen jarrusatula!

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, sanotaan. Muutama päivä meni asiaa päässä pohtien että mikäs homman nimi olisi seuraavaksi. Vaihtoehtoja oli uudet alkuperäisen kokoiset jarrut tai sitten 13" pyörät hankintaan. Pientä metsästystä ja hintavertailua tehtyäni, tulin siihen tulokseen että hankin Fiestaan uudet 13" kumit. Tarvike kunnostetut jarrusatulat olisi maksaneet noin 150,- yhteensä plus tilbehöörit. Nyt ajatuksissa heijasteli kuitenkin sen verran vahvasti se leiman saanti että päätin hankkia uudet 13" renkaat ensin. Auton jarrut on kuitenkin viime syyskuussa mennyt läpi katsastuksessa eikä niissä ole häiriöitä ilmeinnyt, niin ajattelin siirtää jarruremonttia seuraavaan kertaan. Olen kuitenkin uhrannut aikaa ja vaivaa alkuperäisiin 12"n pyöriin jo niin paljon, että kyllähän ne tulevaisuudessa on alle saatava. Tämä kuitenkin vaatii sen että jarrut on laitettava uusiksi ja se nyt on muutenkin ollut "must do" listalla. Nyt kuitenkin päätin hankkia tähän rakoon uudet renkaat jotta pääsisin leimalle mahdollisimman pian.

13" kumien asennus

Päätöksen synnyttyä olin yhteydessä ystävääni joka järjesti 13"n kumit edullisesti Fiestaani. Ajelin kumien saavuttua ystäväni huoltoon jossa asensimme uudet rinkulat Fiestan alle ja taas matka jatkui (kylläkin katsattamattomalla autolla). Fiestassa on kuitenkin kaikki vakuutukset päällä joten en ihan hirveää omantunnon tuskaa asiasta saanut. Myöskään se ei ole vaivannut mieltäni kun välillä olen ulkoiluttanut Fiestaa pikkuteillä ja kotinurkillamme. Koska muutakin elämää on kuin tuo Fiesta ja sen ruuvaaminen, niin välillä homma ei tunnu etenevän juuri ollenkaan. Myös paljon mainostamani asukastalon autohalli jäi juhannuksesta lomille. Tämä tarkoitti puolentoista kuukauden hiljaiseloa, siis hallin suhteen ja seuraavan kerran päivystystä hallilla on elokuun 8. pvä, joten tätä kirjoittaessa hommat on nyt hetken sitten seissyt. Jaa miksi en ole nyt sitten käynyt siellä konttorilla tässä välissä sitä leimaa hakemassa??  Noh..., tuossa Juhannuksen jälkeen tulimme mökiltä. Jääkaappi oli sen verran tyhjä että ajattelimme mennä lähimpään hampurilaispikaruokalaan hakemaan hiukan evästä, kun ei kauppaan jaksanut reissun jälkeen lähteä. Päätimme ottaa Fiestan alle ja jaloitella sitä tuon muutaman kilometrin matkan. Ajettuani Fiestan autohalliin menimme ostamaan eväitä. Kuten kaikki tiedämme niin pikaruokalat ei nyt oikein pikaruokaloita täällä meillä Suomessa ole, eli ruokaa sai sitten taas tovin odotella ennen kuin ne eteemme saimme. Ruoka pussukat kantoon ja kohti parkkihallia. Heti autoon istuessa tajusin että valot olivat unohtuneet päälle ja arvelin ettei vanha akku tykännyt hyvää moisesta hutiloinnista. Niinhän siinä kävi että akku oli väsähtänyt, eikä vanhus jaksanut startata. Siinä sitten syötiin eväitä ja kokeiltiin välillä autoa käyntiin. Yksi yritys tuotti aina vain yhden moottorin hörähtävän lupauksen ja minkä jälkeen peli oli taas hengetön. Pikku hiljaa tarkkailin muuta liikettä hallissa ja kun sopivassa kohtaa oli sopivan oloinen henkilö niin menin kyselemään hyppysähköä Fiestaan. Ymmärrystä tuli heti ja homma hoitui mukana olleilla kaapeleilla. Fiesta yski ja köhi eikä meinannut millään ottaa käynnistyäkseen, kunnes lopulta sain sen tuskaisesti rykien käyntiin. Fiesta ei meinannut käydä omillaan eikä muutenkaan kuulostanut hyvältä. Auto alkoi nyt myös savuttaamaan poikkeuksellisen paljon. Tyhjäkäyntiä ei ollut ja käynti oli epätasaista. Nilkuttaen pääsimme kotiin ja parkkiruudussa auton sammutettuani kokeilin heti uudelleen sen käynnistämistä, niin ei onnistunut. Kun arkivapaat seuraavan kerran osui kohdilleen, niin menin ja ostin Fiestaan uuden akun. Akun asennettuani kokeilin käynnistää autoa. Nyt kun virtaa oli niin hörähti heti ensi kokeilulla käyntiin. Käytin autoa lämpimäksi ja huomasin että auto edelleen puskee oudosti savua ja joutokäynti on lähes olematon. Mittari kertoi että akulle tulee kyllä reilusti virtaa eli laturi jaksaa tuottaa hyvin sähköä. Pakoputkesta tulevaa savua katsellessa, ajatukset kääntyivät nyt sylinterin kanteen ja sen venttiilinohjurikumeihin. Se tietää siis kansiremonttia. Kunhan kannen saan katsottua ja huollettua ja jos savutus katoaa ja käyntikin tasaantuu, niin ehkä jo sitten pääsen katsastusmiehen pakeille. 

Tässä nyt lyhykäisyydessä syy, miksi en sinne katsastukseen ole vieläkään päässyt. Harmitus on suht suuri vaikka hoppua auton kanssa ei sinänsä ole. Olin ehkä ajatellut että haen leiman ja ajelen Fiestalla tämän kesän kesäajelut. Kesän reissut on nyt menty sitten arkiautoilla jos siis autolla on ollut tarve liikkua. Tosin mökille Pieksämäelle on noin kolmen tunnin matka-aika nyky autoilla, niin ei sinne ihan vaan huvikseen Fiestalla lähde viikonlopuksi pyörähtämään. 

BigWheels 2017
Datsun 100A ja Datsun Finn

BigWheels 2017
Opel Kadett (C kori)

Tosin nyt kun mökillä olimme ja vuotuinen paikallinen BigWheels tapahtuma valtasi Pieksämäen keskustan, niin kyllähän se olisi ollut mukava osallistua jo tänä kesänä menoihin omalla autolla. Mutta kun oma auto ei  ollut vielä paraati kunnossa, niin jouduin sitten vaan ihastelemaan muiden ajopelejä. Tässä lopussa muutama oiva esimerkki hyvin entisöidyistä 70-luvun menopeleistä. Ainakin Datsunit näyttäisi olevan museokilvissä. Tästäpä sen tavoitteen taas pystyikin sitten ottamaan, eli leima autoon ja viimeisetkin peltityöt kuntoon. Jos vielä väriäkin sitten auton paikkakohtiin saisi ensi kesään mennessä, niin sitten olisi suunnattava nokka kohti Pieksämäkeä ja BigWheels 2018 tapahtumaa!

Taas laitan uutta infoa tänne kunhan jotakin taas saan aikaiseksi. 

Hui kun aika kuluu...

Pahoittelut kaikille jotka tekstiäni on jo odottanut. Nyt on taas aihetta ja aikaa kirjoittaa sekä päivittää tämän auton ja itsensä harrastajan tarinaa.
Aika se on tosiaan hurahtanut hävettävän plajon edellisestä kirjoituksesta. Lieko tähän syynä pitkään tuloaan tehnyt kesä. Välillä hellepäiviä ja välillä räntää ja lunta. Fiestakin jäi vähän kesken löydettyäni reikiä kyljestä, enkä leimalle ajallaan ehtinyt. Auto on nyt tälläkin hetkellä edelleen ilman leimaa, mutta toivottavasti ei kauaa. Kerrottavaa on kertynyt niin vanteiden maalaus projektista kuin hitsaus hommistakin.

Lanka palaa!

Kun aikaa kului ja tuli hitsauksen himo niin aloin kysellä vähän tutuilta missä voisi hitsailla. Ratkaisu löytyi pian, ja kun tilaamani kynnyskotelo pelti oli vielä matkalla ulkomailta kohti Suomea, niin piti lähteä pellin ostoon ja kohti tallia. Vanhaa peltiä rälläkällä irti ja uutta tilalle. Hitsaus ei sujunut ihan niin hyvin ja helposti kuin olin kuvitellut. Tähän syynä tietysti se etten ole hitsannut 35 vuoteen. Omat taidot oli ruosteessa enemmän kuin auton helma. Onhan auton pintapelti muutenkin sen verran ohkasta että harjoitusta ja taitoa tarvitaan. Ajattelin kuitenkin että tämä oli hyvä testi omille taidoille ja totesin että uuden kotelopellin hitsaamisen taidan luovuttaa suosiolla ihan ammattilaiselle niin en pilaa osaa omalla räkä saumalla. Sainkin paikkojen hitsaukseen apua hallin varsinaiselta vuokralaiselta ja lopulta paikat saatiin kohdilleen. Tietysti sen aikaa kun kaveri hitsasi kylkeä, niin keksin itselleni tekemistä ja siitä tuolla sivun lopussa...
Uuden pellin pintaan laitoin pohjamaalia purkista ja sisäpuolelle vähän kotelomassaa ettei paikat heti happanisi. Uusi, koko kyljen kattava kotelon ulkopelti tuli kohta hitsailujen jälkeen postissa. Osaan oli varastoinnissa ilmestynyt ajan myötä pientä pintaruostetta, joten tein siihen pikaiset pohjat samalla kun maalasin vanteitakin. Osa saa nyt hetken odotella paikalleen laittoa, mutta tavoite voisi olla vaikka, että osa tulisi laitettua paikoilleen viimeistään ensi kesänä.

Vararenkaan vanne

Vararenkaan vanne hiekkapuhallettuna

Vanteista kerrottakoon ensin sen verran että nyt kun vanteet oli pohjamaalissa, niin oli tullut maalaamisen aika. Tarkemmin sanottuna kolme vannetta oli maalattavassa kunnossa. Aiemmin jo kerroin että pohjat tuli tehtyä parvekkeella, ilman suurempia sotkuja. Käry vaan on niin mahtava että vaihtoehtoja maalaus paikalle piti miettiä. No missäkö sitten maalasin vanteet..? Hetken vaihtoehtoja pohdittuani tulin siihen tulokseen että maalaan vanteet ulkona. Ajelin rauhalliselle tienpätkälle, jossa pahvilaatikossa maalasin vanteet uuteen väriin. Hyvä tuli. Itikoita ei vielä pörrännyt, kelin lämpötila ja tuulettomuus oli sopiva ja pahviakin oli tarpeeksi niin en turmellut nurmea maalilla. Sain ensimmäisellä kerralla maalattua nämä kolme vannetta, koska yksi vanne oli mennyt jo pipariksi aiemmin.

Varapyörän vanne pohjamaalissa

Pilalle mennyt maalaus ensimmäisestä vanteesta aiheutti hiukan pään vaivaa. Pohdin mitä muuta tekisin samalla hallissa jos halli pitäisi vuokrata. Kun en sitten keksinyt tähän hätään mitään niin ajattelin että menempä nyt sitten samalla kysymään milloin sopii vannetta hiekkapuhaltaa hallissa. Halliin pääsin heti ja yllätyksenä tuli se että jos en autopaikkaa hallissa tarvitse niin ei maksa mitään! Halliin saa siis mennä ilmaiseksi harrastamaan, jos ei ota autoa sisään ja tarvitse autopaikkaa. Aivan mahtavaa! Vaikka hallin vuokra ei ole missään nimessä kallis, niin väkisinkin tuli mieleen se, että säästöä olisi syntynyt jos olisin asian tiennyt jo aiemmin. Olisin esimerkiksi voinut käydä puristamassa laakerit jarrurumpuihin etukäteen edellisenä päivänä. Näin olisin päässyt heti rumpujen vaihto töihin kun halliin ajoin. No tosiaan mikään taloudellinen menetys vuokra ei ole ollut.
Hallissa otin työn alle kertaalleen maalatun ja pilalle menneen vanteen, mutta samalla otin matkaan auton vararenkaan. Kävin kevään aikana rengaskone-kurssilla verestämässä muistia ja nyt sille opille ja koneelle tuli käyttöä. Ensin puhaltelin kertaalleen maaalatun vanteen. Tämän jälkeen otin hommakseni vararenkaan. Työstin siitä kumin irti rengaskoneella ja puhalsin vanteen puhtaaksi kaapissa. Paikalla oli toinenkin asukas joka osasi kertoa kaapissa olleen hiekkaletkun ollen murtunut ja että sen takia hiekan tulo on pätkinyt aiemmin. Kerroin havainneeni vian viimeksi mutta en tiennyt mistä mahtoi hiekan syöttö ongelma johtua, kun en ollut moista laitetta aiemmin käyttänyt. Nyt kaappi pelitti kuitenkin hyvin ja puhdasta vanteen pintaa syntyi mukavalla vauhdilla.

Yksi vanteista lopullisessa värissään

Kyseinen pilalle maalattu vanne tuotti kunnolla päänvaivaa. Kun olin saanut vanteen valmiiksi uutta pohjamaalia varten oli maalauksen aika. No sekin meni sitten taas jostain syystä käteen... Ei onneksi niin pahasti kuin aiemmin, mutta hiomishommiksi se meni. Vararenkaan vanteen pohjat sain nätiksi kertaheitolla. Kun tämä pahanilman vanne oli taas hiottu, niin uusi yritys. Pintamaalia pintaan vararenkaan vanteeseen ja tähän yhteen. Lopputulos oli ihan ok, mutta taidan kuitenkin loppujen lopuksi laittaa tämän epäonnen vanteen varapyörälle ja alunperin varapyörän virkaa toimittaneen vanteen otan käyttöön auton alle.
Maalaukseen ylipäätään olen tyytyväinen. Täydellisiä niistä ei tullut, mutta itseäni tyydyttävä maalipinta tuli ja koska vanteet rapaantuu kohta heti, niin kuka niitä virheitä sieltä edes enää huomaa ja hakeekaan.
Hullu ei huomaa ja viisas ei virka, sanotaan vanhassa sananlaskussakin.

Lähempää kuvaa vanteista

Sillä välin kun kaveri hitsaili, niin sovittelin keulalle lisävalomaskia. Tämäkään ei kivuttomasti sujunut, mutta ajan kanssa on huomannut ja oppinut että kaikki taitaa olla jonkin asteista sovittelua ja soveltamista. Siinä kai tämän homma suola onkin ettei kaikki mene vain ruuvaamalla paikalleen. Vanhasta maskista piti ottaa irti metalliset pidikkeet ja laitettava lisävalomaskiin. Raudat oli kiinni vanhassa maskissa pop-niiteillä joten taas piti soveltaa. Pienen askartelun ja näpräilyn jälkeen sain maskin kuitenkin kiinni. Itse kytkennät jää myöhemmälle, koska johtokieppiä ja muita heebeleitä ei ollut mukana. Itse kytkentä on kuitenkin sen verran simppeli että sen tekee vaikka parkkipaikalla kun taas sormet syyhyää tekemistä.

Tämän päivän ilme!

 Seuraava seikkailu tulee suuntautumaan kohti katsastuskonttoria. Pitäkää peukkuja! ;)

Kevät etenee.

Kuva puhukoon puolestaan.

Taas on hetki kulunut viime kirjoituksesta. Pahoittelut siitä.

Ehdin jo kertaalleen kirjoittaa tämän julkaisua vaille valmiiksi, mutta jostakin syystä suurinosa tekstistä katosi. Liekö syynä ollut että pidin taukoa välissä, vaikka tallennan itse sekä bloki tallentaa automaattisesti. Noh, syy mikä tahansa niin uutta tekstiä koneeseen ja julkaisuun.

 Asukastalojen halli on osoittautunut mielekkääksi paikaksi askarrella auton kanssa. Kymmenen tunnin kortti on käytetty ja jossakin välissä pitäisi uusikin käydä lunastamassa. Ensimmäinen kerta hallissa onkin kirjoitettu auki edellisessä kirjoituksessa. Sen jälkeen olen askarrellut kotoparvekkeella ja halliinkin olen pariin kertaan ehtinyt harrastamaan.

Onnistunut pohjamaalaus.

Hallin hiekkapuhalluskaappikin tuli koekäytettyä vanteiden kanssa. Helposti ja hyvin lähti ruosteet vanteista, kunhan sai hiekan hyvin kulkemaan. Puhaltamisen jälkeen vanteet odottelivat lämpimämpiä kelejä hetken että saisi väriä pintaan.

Kelit oli sitten tuossa jokuaika takaperin jo sen verran lämpimät, että sain jo primerit 12"n vanteiden pintaan. Kaveri varoitteli vannehopean juoksevuudesta ja kehoitti ostamaan tavan hopeaa kannussa ja maalaamaan sillä. Haaste oli otettu vastaan ja luotin omaan maltillisuuteen maalaamisen suhteen ja ostin vannehopeaa. Jokin skeptisyys kuitenkin takaraivossa koputteli ja ostin vain yhden kannun. Jos menee pieleen niin ei jää kaappeihin kannut roikkumaan. Ja juuh.., pieleenhän se meni ja hionta hommiksi. Nyt kun kelit ovat taas vähän viilentyneet, nii maalaamoni ovet on ollu suljetut ja vanteet seisoo eteisessä edelleen pinnallaan musta pohjamaali.

Hallissa jälleen.

Halille päästyäni oli edessä uusien turvavöiden asennus ja tuli siinä samalla laitettua vielä kertaalleen stereoiden johdot paremmin mattojen alle ja kiinnitettyä kaiuttimet vielä takaikkunallekin. Etuturvavyöt oli niin rispaantuneet, että ne oli aika vaihtaa. Turvavyöt tilasin Briteistä netin kautta ja ne tulivat ihan taas kotiovelle asti ja satuinpa olemaan kotonakin silloin. Vyöt ovat E-hyväksytyt eli pitäisi kelvata katsastusmiehellekin.

Laakerilimput ja prässi.

Jo edellisessä kirjotuksessa kun olin vauihtamassa kesärenkaat Fiestan alle, niin huomasin että kuskin puoelta oli jenga mennyt rummusta. Pulttiin oli laitettu hienosti putkiteippiä, niin pysyi hyvin paikoillaan, vaikka ei muuta hyötyä pultista ollutkaan. Tämä "löytö" sai minut taas kertaalleen paikallisen varaosamyymälän tiskille tilaamaan jarrurummut taakse ja samalla uusia pyörän pultteja. Fiksuna kaverina ostin myös laakerit molemmille puolille takapäähän. Ennen hallille menoa laitoin edellisenä iltana laakereiden ulkokehät yöksi pakastimeen. Aamulla sitten pakkasin ne kuin eväät ennenvanhaa kylmäkallejen kanssa sanomalehteen. Hallille päästyä otin heti rummut käsittelyyn ja prässäsin uusien laakereiden ulkokehät paikoilleen. Kertaalleen totesin taas mielessään että on se helppoa kun on kunnon vehkeet. Hallilta löytyy ihan laakerikehiä varten oma "puristuslimppu"-sarja. Nyt kun jarrurummut oli esikasatut, niin itse auton kimppuun seuraavaksi. Kuskinpuolen jarrurummun kun olin avannut niin tulihan se aiemmin mainittu oma fiksuus taas esiin. Laakerit ostin, mutta enpä ajatellut sitten että olisin voinut samalla laittaa uudet jarrukengätkin kun rojut on levällään edessä. Onneksi jarrukenkien kulutuspinta oli molemmin puolin hyvä, niin pienoinen hionta hiekkapaperilla sai tällä kertaa riittää niille. Jäipähän sitten taas lisää tekemistä ensi kerralle. 

Uutta osaa vanhan tilalle.

Kun auto nosturilla oli niin aloin sitten koputella kynnyksiä autosta. Kappas vain ruuvimeisseli meni kotelosta läpi. Ei se sinänsä yllätys ollut, mutta kun sitten koputtelin lisää niin neljä reikää sain aikaseksi ja kotelosta tulleen lapiollisen kosteaa hiekkaa!

 Olihan se tiedossa että hitsihommia joutuu harrastaa, mutta oli tarkoitus käydä näyttää autoa leimalla ja josko sitten vasta alkaisi reikien metsätys kunnolla jos olisi mennyt siis leimasta läpi. No nyt ei ainakaan mene ja ainoa harmitus on että auto olisi pitänyt maaliskuussa käyttää konttorilla jotta olisi ollut taas vuosi aikaa hurruutella ja harrastaa. Nyt auto on siis ilman leimaa ja jokainen ajettu metri on sakkoaltis. Ajattelin kuitenkin jollain kurkkupurkilla reiät paikata ensi hätiin. ATK-verkosta löysinkin jo edukkaasti koko kynnys pellin, joten ensin hitsi harjoituksia kurkkupurkeilla ja sitten ajan kanssa uusimaan peltiä vähän laajemmin. Tuleepahan hitsaustaidotkin tuossa verestettyä kun edellisestä hitsauksesta on vierähtänyt jo noin 35 vuotta. 

Hietakuorma purettu

Hallin ainoa puute on jo ehkä aiemminkin mainitsemani tulenteko kielto. Eli hallissa ei saa hitsata eikä rälläköidä eikä aiheuttaa muutenkaan kipinöitä. Isommat lämpöilmapuhaltimetkin on kielletty koska oman käsitykseni mukaan ne tehojen takia lasketaan tulityökortin alaisiin laitteisiin. Seuraavaksi pitää keksiä missä pääsisin hitsausta harrastamaan vai onko edessä jo auto siirto Pieksämäelle. Olisi mielekkäämpää saada auto leimaan ja huristella kesä sillä täällä etelässä ja sitten vasta siirtäisi auton Savon seuduille.

(teipillä) Paikattu ja maalattu kylki.

Nyt kun olin reiät aikaiseksi saanut niin oli jollain ne myös väliaikaisesti paikattava. Lähinnä siksi ettei vesi nyt turhaan sisään enää menisi. Pikku-Kalle paikkasi laulussa puhjenneen renkaan purukumilla, joten jotain sen tapaistahan se minullakin oli mielessä. Vanha kunnon jesari, eli jeesusteippi käteen ja auton kylkeä paikkaamaan pihalle. Mielessä hymyä tuotti ajatus siitä että joku katsoisi ikkunasta tai parvekkeelta touhujani ja ajattelisi että oonko ihan tosissani. Teippiä kylkeen ja päälle mustaa pohjamaalia. Toinen sivu osoittautui terveemmäksi ja sieltä hioin käsin pintaruosteen pois ja maalasin  sieltäkin kohdat pohjamaalilla.

Lämppärin katkaisija

Interiööri valaistuksen kunnostus.

Näiden suurempien remonttien ohessa tulee aina tehtyä myös joitakin pikkukorjauksia/-parannuksia Fiestaan. Tilaamani lämppärin katkaisija osoittautui sitten vähän vaikeammaksi kuin vain vaihtaa. Katkaisija on päällisin puolin samanlainen kuin vanha, mutta yllättäen johdotuksen liitin ei sopinut suoraan ja itse katkaisijan reikä kojetaulussa on aivan hiuskarvan verran liian pieni. Vaatii siis hiukan taas mielikuvitusta ja virittelyä ennen kuin katkaisija on saatu vaihdettua. Interiöörin sisävalon kupu oli ajansaatossa murentunut niin että reiästä mahtui sormi sisään. Tilasin uustuotantokuvun ja se oli sen verran hyvälaatuinen, että sen vaihto onnistui kivuttomasti.

Nyt hitsipaikkaa etsiessä on aika pitää itse pientä fiestaa ainakin ajohommista, mutta kun jotakin saan taas aikaiseksi, niin tänne sen taas kerron.

Hallipäivä

"Super upea auto kiilsi iltapäivän auringossa ja odotti pääsyä halliin..."

Toisilla on salipäivä ja toisilla hallipäivä. Nyt sain lopulta hallin varattua. Varasin sen kolmeksi tunniksi. Tarkoitus oli vaihtaa öljyt, ja suodatin, sekä jäähdytysnesteet. Lisäksi pitäisi laittaa mittaristo loppuun sekä nopeusmittarin vaijeri vaihtaa. Jos ja kun aikaa jää niin vaihdan kesärenkaatkin. Nyt toistaiseksi alle tulee auton mukana tulleet 13" kesäkumit, koska 12" vanteet on edelleen maalaamatta. Itse kumit tulivat toimitettuna kotiin asti. Tosin kuski kävi oven takana kun olin iltavuorossa, kuten ounastelinkin, mutta ei tarvinnut lähteä hakemaan niitä mistään, vaan renkaat tuli muutaman päivän kuluttua uudelleen oven taakse, tällä kertaa sovittuun aikaan.

Koskahan tulee sanomista näistä auton osista olohuoneessa?

En ymmärrä miksi toimittaja ei soita ja sovi toimitusta, vaan mielummin tuovat random päivänä ja kun ei ole kotona niin sitten kyllä soitetaan ja sovitaan aika jolloin ollaan paikalla. Noh eipä tuo minun ongelma ole ja onpahan moisella toiminnalla aika työllistävä vaikutus. Mittariston valopulma ratkesi helpolla. Paikallisesta varaosaliikkeestä kun saa valmiiksi vihreitäkin mittariston lamppuja. Eli kävin tiskillä kertaalleen edellisenä päivänä ja otin uudet lamput matkaan hallille. Hallissa kolme tuntia vierähti pikaisesti. Osa ajasta kului ihan vain jo siihen kun etsiskeli sopivia työkaluja ja ihmetteli mistä mitäkin löytyy. Mutta kaikki tarvittava löytyi. Nyt ei muuta kuin auto nosturille ja kohti kattoa.  Öljyt ja suodatin vaihtui näppärästi nosturilla. Vaihdoin myös öljynpaine anturin, koska mittaristossa oleva öljynpaineen varoitusvalo ei alkanut polttimon vaihdolla pelittämään. Seuraavana hommana vaihdoin jäähdytysnesteen. Alavesiletku irti ja lohkon kyljestä proppu pois.

Hyvät on kyllä työtilat!

Vihreää näyttää nyt molemmat.

Vesien poisto on aina vähän sellainen juttu, että silloin roiskuu, jos siis ei ole mitään proppua jäädyttimessä josta neste olisi helppo valuttaa ulos. Ja nythän kävi samoin, eli vesi vähän karkaili lattialle, mutta siivoamalla sekin hoitui. Tämän jälkeen tietysti letkut ja proput kiinni ja uusi jäähdytysneste koneeseen. Sitten olikin jo koekäytön aika ja siinä samalla nesteiden lisäilyä. Jo pelitti öljypaineen varoitusvalokin kun höräytin koneen käyntiin. Kun moinen nesteiden lotrailu oli ohi oli aika vaihtaa kesärenkaat. Alle tuli siis jo mainitsemani vanhat gummit. Kulutuspinta on näissä jo niin olematon, että uusien kumien hankinta olisi tämänkin takia tullut eteen täksi kesäksi. Aika humahti niin nopeasti että aikaa ei jäänyt enää kun antennin asentamiselle. Antenniksi olen hankkinut teräspiiskan jossa on kiinteä johto alusta loppuun. Aikoinani kun olen ihan työkseni radioita asennellut, niin oli jonkin sortin vaatimukset antennillekin. Mutta ei siritä, eikä suhise edes näin vanhassa autossa, kun antenni on hyvä. Kolmen tunnin kuluttua paikat oli siistit ja auto oli valmis koeajoon. Fiesta alkaa osoittautua todella hiljaiseksi menopeliksi, tuon ajan nopeuksia ajellessa ja varsinkin nyt kun ei enää nastatkaan ropissut alla. Fiestalla alkaa olla jopa mukava ja hauska ajaa. Vielä jäi näprättävää, mutta nythän tiedän missä on mukava näprätä. Tekemättä jäi vielä mm. kaiuttimien kiinnitys ja niiden johtojen veto mattojen alle. Mutta nuo hommat on sellaisia mitkä eivät nyt ihan tärkeyslistan kärjessä keiku. Nyt olisikin tarpeen alkaa miettiä missä saisin nuo vanteet tehtyä loppuun. 

Tämän kuun lopussa pitäisi vielä viedä kiesi konttorillekin, mutta siitä seikkailusta myöhemmin.

Näpertelyä

" Hän pysäköi hienon autonsa paikallisen tarvikeliikkeen pihaan... "

Sen lisäksi että on jotakin kotona tullut näpräiltyä, niin tuli tilattua kesärenkaan Fiestaan. Neljän renkaan setti oli 166.- ovelle toimitettuna. Tietysti siellä oven takana käydään kun olen iltavuorossa, mutta saahan nuo haettua tarvittaessa postistakin. Sen verran pikku rinkulat ovat että mahtuu hyvin vaikka Fiestan kyytiin. Vanteet alkaisi olemaan maalia vailla, mutta ei oikein ole paikkaa missä maalata. Saa siis odotella vielä kuningas ideaa, tai lämpimämpiä kelejä. Vanhassa autossa nyt on muutenkin aina jotakin räplättävää ja säätämistä, niin ei tuo tekeminen lopu ihan heti. Seuraava näperryskohde voisi olla tuo mittaristo, keskikonsoli ja poppikone.

Omaan ääneeni aloinkin jo kyllästyä siinä määrin että irroitin yksi päivä ennen iltavuoroon lähtöä keskikonsolin. Ajatuksena laittaa vihdoin uusi radio kiinni. Tuon ajan autoista lähtee keskikonsoli pikkasen helpommin irti kun nyky autoista, varsinkin kun edelliset omistajat eivät olleet jaksaneet kaikkia ruuveja ruuvata aikanaan takaisin kiinni. Keskikonsoli oli kiinni tasan yhdellä (1) ruuvilla. Radion olin poistanut jo aiemmin kun siitä ei ollut muuta kuin keskikonsolin reiän täytteeksi. Keskikonsoli kaipasi kuitenkin pientä ehostusta ennen radion asennusta. Vaihdekepin ympärillä oleva pussukka oli ajanmyötä irronnut siten että kaikki neljä kiinnitystappia oli poikenneet. Nämä tapit kun ovat muovia, niin oli käytettävä luovuutta ja mietittävä kuinka fixaisin sen kuntoon. Kotona pesin vaihdekeppipussukan ja itse keskikonsolinkin hyvin. Pussukasta löytyi muutama murtuma, mitkä piti paikata. Korjauspaikat tein siten että liimasin sisäpuolelle pienen kangaspalan ja näin murtuma/halkeama pysyi kasassa. Tapit poistin lopullisesti Dremelillä ja niiden tilalle tein reiät ja laitoin ruuvit.

Nyt pussukka istui paikallaan kuin uudessa autossa. Keskikonsolin kello on tuntunut pysyvän hyvin ajassaan, joten se kaipasi vain puhdistusta. Toinen lampuista oli pimahtanut joten sekin piti vaihtaa. Itseasiassa vaihdoin tietysti molemmat nyt kun  kello oli irti. Sitten olikin tehtävä vielä itse soittopelin, eli radion asennus. Radioksi olin hankkinut samalta vuosikymmeneltä olevan soittimen. Soitin on Grundig merkkinen ja kyllä, tosiaankin pelkkä radio. Ei kasettia, ei CD:tä eikä muita härpäkkeitä. Kaiuttimiksi valikoitui tämän päivän tuotteet, mutta mielestäni ajanhenkeen hyvinkin sopivat Caliber CSB1 merkkiset pinta-asennuskaiuttimet.
Kaiutimen pitäisi olla hyvä laatuinen ja ainakin kaiutinelementti lupailee hyvää pelkästään näppituntumalla ja ulkoisella olemuksella. Aina kotelokaiutin on kompromissi ja odotukset ei ole mitenkään taivaissa, mutta ajanee asiasna tuossa autossa. Kaiutin itsessään on niin kompaktin kokoinen, että en vielä ole aivan päättänyt laitanko ne kojelaudan alle vaiko takaikkunaa koristamaan. Pihalla auton asentaminen näillä keleillä on sen verran kuulakasta hommaa, että asialle piti tehdä jotakin. Autolla mentäessä, noin kilometrin päässä kodistamme (jalkaisin n.500m) löytyi alueen asukastalo jossa on moottorihalli. Jäseneksi ilmoittautuminen ei maksa mitään. Sen jälkeen hallin käyttö maksaa 5,-/h ja jos ostaa 10h:n kortin, niin hinta tippuu vielä eurolla tunti, eli 4,-/h. Hallissa on kaikki tarvittava, eli omia työkalujakaan ei tarvitse mukanaan viedä. Hallissa on nosturipaikka, lattia paikka ja pesupaikka. Paineilmatyökalut, imuri, painepesuri (liuotinpesuaine kuuluu tunti hintaan), hiekkapuhalluskaappi, rengastyökone ja -tasapainoituslaite, sekä tietysti öljyn- ja jäähdytinnesteen kierrätyspisteet, nämä nyt alkuun vain mainitakseni. Ei siis yhtään hullumpi diili! Ensimmäinen homma mitä ajattelin halliin mennä tekemään on öljyjen ja jäähdytysnesteiden vaihto ja stereoiden loppuasennus. Ennen halliin pääsyä aloitin jo kotona tuon mittariston laiton. Mittaristo osiin ja putsaukseen.

Alkutilanne

Putsaus

Kun purin mittaristoa tuli sisältä sinivihreitä muovinpalasia ja murusia. En sen enempiä moisella moskalla päätäni vaivannut, mutta karistin ne tietysti pois. Lamput oli nopeasti vaihdettu ja koska homma ei nyt paljoja vaatinut, niin menin pihalle asennus hommiin.

Eriväri mittaristo

Mittaristo paikalleen ja keskikonsoli radioineen paikalleen. Huppista oli ajatus kun laitoin valot päälle. Nopeusmittari loisti kuten ennen, mutta lämpö- ja tankkinmittari loisti vihreänä. Se siis selittikin sinivihreän murskan mittariston sisällä. Noh tuotavalojen väritystä sopi pohtia myöhemminkin. Keskikonsolin asensin paikalleen ja radionkin soittokuntoon. Soittokunnolla tarkoitan sitä että kaiuttimet saivat olla vapaasti takapenkillä ja antenni hattuhyllyllä, koska reikää antennile ei ollut. Kytkentöjen jälkeen ei muuta kuin poppisoimaan. Sieltä se mökä kaiuttimista tuli ja nyt työmatkat sujui mukavammin. sekä tietysti mittariston valaistuksen kunnostaminen.

Kasattu ja radion sovittelua

Ja poppi soi

Seuraavaksi olisi aika varata halli paikka.