Hui kun aika kuluu...

Pahoittelut kaikille jotka tekstiäni on jo odottanut. Nyt on taas aihetta ja aikaa kirjoittaa sekä päivittää tämän auton ja itsensä harrastajan tarinaa.
Aika se on tosiaan hurahtanut hävettävän plajon edellisestä kirjoituksesta. Lieko tähän syynä pitkään tuloaan tehnyt kesä. Välillä hellepäiviä ja välillä räntää ja lunta. Fiestakin jäi vähän kesken löydettyäni reikiä kyljestä, enkä leimalle ajallaan ehtinyt. Auto on nyt tälläkin hetkellä edelleen ilman leimaa, mutta toivottavasti ei kauaa. Kerrottavaa on kertynyt niin vanteiden maalaus projektista kuin hitsaus hommistakin.

Lanka palaa!

Kun aikaa kului ja tuli hitsauksen himo niin aloin kysellä vähän tutuilta missä voisi hitsailla. Ratkaisu löytyi pian, ja kun tilaamani kynnyskotelo pelti oli vielä matkalla ulkomailta kohti Suomea, niin piti lähteä pellin ostoon ja kohti tallia. Vanhaa peltiä rälläkällä irti ja uutta tilalle. Hitsaus ei sujunut ihan niin hyvin ja helposti kuin olin kuvitellut. Tähän syynä tietysti se etten ole hitsannut 35 vuoteen. Omat taidot oli ruosteessa enemmän kuin auton helma. Onhan auton pintapelti muutenkin sen verran ohkasta että harjoitusta ja taitoa tarvitaan. Ajattelin kuitenkin että tämä oli hyvä testi omille taidoille ja totesin että uuden kotelopellin hitsaamisen taidan luovuttaa suosiolla ihan ammattilaiselle niin en pilaa osaa omalla räkä saumalla. Sainkin paikkojen hitsaukseen apua hallin varsinaiselta vuokralaiselta ja lopulta paikat saatiin kohdilleen. Tietysti sen aikaa kun kaveri hitsasi kylkeä, niin keksin itselleni tekemistä ja siitä tuolla sivun lopussa...
Uuden pellin pintaan laitoin pohjamaalia purkista ja sisäpuolelle vähän kotelomassaa ettei paikat heti happanisi. Uusi, koko kyljen kattava kotelon ulkopelti tuli kohta hitsailujen jälkeen postissa. Osaan oli varastoinnissa ilmestynyt ajan myötä pientä pintaruostetta, joten tein siihen pikaiset pohjat samalla kun maalasin vanteitakin. Osa saa nyt hetken odotella paikalleen laittoa, mutta tavoite voisi olla vaikka, että osa tulisi laitettua paikoilleen viimeistään ensi kesänä.

Vararenkaan vanne

Vararenkaan vanne hiekkapuhallettuna

Vanteista kerrottakoon ensin sen verran että nyt kun vanteet oli pohjamaalissa, niin oli tullut maalaamisen aika. Tarkemmin sanottuna kolme vannetta oli maalattavassa kunnossa. Aiemmin jo kerroin että pohjat tuli tehtyä parvekkeella, ilman suurempia sotkuja. Käry vaan on niin mahtava että vaihtoehtoja maalaus paikalle piti miettiä. No missäkö sitten maalasin vanteet..? Hetken vaihtoehtoja pohdittuani tulin siihen tulokseen että maalaan vanteet ulkona. Ajelin rauhalliselle tienpätkälle, jossa pahvilaatikossa maalasin vanteet uuteen väriin. Hyvä tuli. Itikoita ei vielä pörrännyt, kelin lämpötila ja tuulettomuus oli sopiva ja pahviakin oli tarpeeksi niin en turmellut nurmea maalilla. Sain ensimmäisellä kerralla maalattua nämä kolme vannetta, koska yksi vanne oli mennyt jo pipariksi aiemmin.

Varapyörän vanne pohjamaalissa

Pilalle mennyt maalaus ensimmäisestä vanteesta aiheutti hiukan pään vaivaa. Pohdin mitä muuta tekisin samalla hallissa jos halli pitäisi vuokrata. Kun en sitten keksinyt tähän hätään mitään niin ajattelin että menempä nyt sitten samalla kysymään milloin sopii vannetta hiekkapuhaltaa hallissa. Halliin pääsin heti ja yllätyksenä tuli se että jos en autopaikkaa hallissa tarvitse niin ei maksa mitään! Halliin saa siis mennä ilmaiseksi harrastamaan, jos ei ota autoa sisään ja tarvitse autopaikkaa. Aivan mahtavaa! Vaikka hallin vuokra ei ole missään nimessä kallis, niin väkisinkin tuli mieleen se, että säästöä olisi syntynyt jos olisin asian tiennyt jo aiemmin. Olisin esimerkiksi voinut käydä puristamassa laakerit jarrurumpuihin etukäteen edellisenä päivänä. Näin olisin päässyt heti rumpujen vaihto töihin kun halliin ajoin. No tosiaan mikään taloudellinen menetys vuokra ei ole ollut.
Hallissa otin työn alle kertaalleen maalatun ja pilalle menneen vanteen, mutta samalla otin matkaan auton vararenkaan. Kävin kevään aikana rengaskone-kurssilla verestämässä muistia ja nyt sille opille ja koneelle tuli käyttöä. Ensin puhaltelin kertaalleen maaalatun vanteen. Tämän jälkeen otin hommakseni vararenkaan. Työstin siitä kumin irti rengaskoneella ja puhalsin vanteen puhtaaksi kaapissa. Paikalla oli toinenkin asukas joka osasi kertoa kaapissa olleen hiekkaletkun ollen murtunut ja että sen takia hiekan tulo on pätkinyt aiemmin. Kerroin havainneeni vian viimeksi mutta en tiennyt mistä mahtoi hiekan syöttö ongelma johtua, kun en ollut moista laitetta aiemmin käyttänyt. Nyt kaappi pelitti kuitenkin hyvin ja puhdasta vanteen pintaa syntyi mukavalla vauhdilla.

Yksi vanteista lopullisessa värissään

Kyseinen pilalle maalattu vanne tuotti kunnolla päänvaivaa. Kun olin saanut vanteen valmiiksi uutta pohjamaalia varten oli maalauksen aika. No sekin meni sitten taas jostain syystä käteen... Ei onneksi niin pahasti kuin aiemmin, mutta hiomishommiksi se meni. Vararenkaan vanteen pohjat sain nätiksi kertaheitolla. Kun tämä pahanilman vanne oli taas hiottu, niin uusi yritys. Pintamaalia pintaan vararenkaan vanteeseen ja tähän yhteen. Lopputulos oli ihan ok, mutta taidan kuitenkin loppujen lopuksi laittaa tämän epäonnen vanteen varapyörälle ja alunperin varapyörän virkaa toimittaneen vanteen otan käyttöön auton alle.
Maalaukseen ylipäätään olen tyytyväinen. Täydellisiä niistä ei tullut, mutta itseäni tyydyttävä maalipinta tuli ja koska vanteet rapaantuu kohta heti, niin kuka niitä virheitä sieltä edes enää huomaa ja hakeekaan.
Hullu ei huomaa ja viisas ei virka, sanotaan vanhassa sananlaskussakin.

Lähempää kuvaa vanteista

Sillä välin kun kaveri hitsaili, niin sovittelin keulalle lisävalomaskia. Tämäkään ei kivuttomasti sujunut, mutta ajan kanssa on huomannut ja oppinut että kaikki taitaa olla jonkin asteista sovittelua ja soveltamista. Siinä kai tämän homma suola onkin ettei kaikki mene vain ruuvaamalla paikalleen. Vanhasta maskista piti ottaa irti metalliset pidikkeet ja laitettava lisävalomaskiin. Raudat oli kiinni vanhassa maskissa pop-niiteillä joten taas piti soveltaa. Pienen askartelun ja näpräilyn jälkeen sain maskin kuitenkin kiinni. Itse kytkennät jää myöhemmälle, koska johtokieppiä ja muita heebeleitä ei ollut mukana. Itse kytkentä on kuitenkin sen verran simppeli että sen tekee vaikka parkkipaikalla kun taas sormet syyhyää tekemistä.

Tämän päivän ilme!

 Seuraava seikkailu tulee suuntautumaan kohti katsastuskonttoria. Pitäkää peukkuja! ;)