Lunta tupaan!

Tänä päivänä ja tätä kirjoittaessa, täällä Helsingissä sataa ensilumi ulkona hiljalleen maahan. Ihan kaikea ennen ensilunta en ole ehtinyt tehdä, mitä on ajatuksissa ollut. Jos vanha sanonta "Hiljaa hyvä tulee" pitää paikkansa, niin Fiestasta taitaa tulla parempi kuin uutena. Noh ehkä ei, eikä ole tarkoituskaan. Tarkoitushan on saada toimiva auto ja omissa haaveissa on vielä tämän saattaminen ehkä jopa museoautoksi. Ensisijaisesti kuitenkin ajatuksissa on käyttökuntoon saattaminen.  Ja mitä aikaan tulee, niin eihän tässä mihinkään lopulta hoppu ole. Oma ajatushan on ollut että ensi kesänä olisi auto siinä kunnossa että saisi ajella koko kesän ja ehtisi johonkin tapahtumaankin autolla pyörähtämään. Muuta aikarajaa en ole asetellut, enkä haluakaan asettaa.

Ensilumi 26.10.2017

 Takasin ensi kesästä tähän päivään. Viimeksi jäin siihen että istuskelin eteisessä postiluukun vieressä ja odotin paketti-ilmoituksen saapumista. Ja kyllähän se pakettikortti sieltä lopulta tuli ja paketissa olleet jarrupalat löysivät perille. 

Eteiseen kasaantuneille osille tuli vihdoin käyttöä.

Nyt kun osat oli saatu eteisen nurkkaan niin oli aika alkaa varaamaan halli aikaa. Enisn pähkäilin että kuinkahan paljon aikaa menisi hommien tekemiseen. Päätin varata neljä tuntia. Tarkoitus oli tehdä ensin auton takapää. Kun aika koitti niin tavarat Fiestan takaloosteriin ja keula kohti hallia. Autolla pystyi ajelemaan, mutta tyhjäkäynti oli edelleen jossakin muualla kuin konepellin alla. Onneksi matka hallille on vain noin kilometri.

Hallille päästyä, auto ilmaan ja perä ylös. Optimistisena molemmat takapyörät irti ja käsiksi autoon. Aloitin kuskin puolelta ja purkaminen jos mikä on yleensä helppoa. Näin tälläkin kertaa. Sitten alkoikin askartelu. Uuden taka iskunvaimentimen pitkittäistuki oli varustettu puslalla missä oli todella pieni keskireikä verrattuna tappiin, johon se piti saada. Kun ei tiedä kuinka tiukka moinen edes pitäisi olla niin ajatuksena oli että siihen se on mentävä. Erinäisillä vippaskonsteilla ja kovalla työllä se lopulta menikin paikoilleen. Tähän kumminkin tuhraantui niin paljon aikaa että tiesin jo siinä vaiheessa ettei neljä tuntia tule riittämään koko takapään tekemiseen.

Taka iskari paikoillaan. Ongelmia aiheuttanut pusla näkyy akselin päällä.

Olin hankkinut Fiestaan myös pitkittäiset tukivarret taakse, mutta sekin oli jo selvää ettei aika riitä jumppaamaan niitä paikoilleen,
joten en edes yrittänyt aloittaa sitä urakkaa. Seuraavaksi aloin laittaa jarruja. Fiestan jarruputkien liitimet oli näköjään jo sen verran hapertuneet näköiset, etten myöskään ajatellut laittaa uusia jarruletkuja vielä. Jos jokin liittimistä menisi rikki tai en saisi liitosta tiiviiksi, niin autolla ei voisi ajaa sitä vähääkään mitä nyt pystyy. Ajatuksena on laittaa koko jarrulinjasto uusiksi jossakin välissä, niin siinä samassa vaihdan ne jarruletkutkin sitten. Perus rumpujarrujen tekeminen on helppo homma. Uudet jouset oli tiukat, mutta kyllä ne paikoilleen venyi kun vain voimaa käyttää. Tosin eihän tämäkään mennyt ihan niin kuin suomen ruotsalaisessa life-style ohjelmassa. Käsijarrun mekanismi piti olla irrotettavissa jarrukengästä, mutta joku edellinen fiksu korjaaja oli nuijinut nämä nyt yhdeksi kappaleeksi. Osat toimivat noinkin, mutta jarrukenkiä vaihtaessa pitäisi olla uudet käsijarru mekanismin palikatkin. Onneksi jarrukengässä jossa kässäri mekanismi oli nyt kiinni, oli erittäin hyvin pintaa jäljellä. Ratkaisin tämän ongelman sillä että hioin vain vanhan jarrukengän pinnan puhtaaksi ja laiton saman jarrukengän takaisin tosi toimiin. Koska aikaa oli tuhraantunut iskarin asennukseen turhan paljon, niin en edes aloittanut toista puolta. Käytin loppu ajan siihen, että tarkastelin eturipustuksia ja suunnittelin jo valmiiksi sen purkamista. Olin pohtinut että otan uuden ajan hallilta seuraaville vapaapäiville, seuraavalle viikolle. Kun vapaat koitti oli taas hallivarauksen vuoro. Optimistisena otin taas neljä tuntia remontti aikaa. En ottanut enempää aikaa, koska jos kaikki sujuu hyvin niin aika riittäisi.

Uusi iskari, jarrulevy ja jarrupalat sekä kunnostettu jarrusatula paikoillaan

Aloitin hommat taas kuskin puolelta. Jarrujen purku ja iskarin irroitus onnistui hyvin. Myös uuden iskarin asennus onnistui helposti. Jarrulevy ja -satulan asennuskin sujui helposti. Olin kasannut jarrusatulat vähän liian pitkälle, kun oli huoltanut ne aiemmin. Jouduin irroittamaan sokat vielä kertaalleen kun asensin jarrupaloja paikoilleen, mutta se oli ehkä hommista pienin. Jätin myös etupään jarruletkut vielä vaihtamatta ettei jarruputkien liittimet vahingoittuisi. Kuskin puoli oli hiukan opettelua ja vei aikaa vähän enemmän, mutta nyt kun olin tehnyt toisen puolen niin tiesin saavani toisenkin puolen tehtyä. Kaikki alkoi taas hyvin, mutta siihen se sitten loppuikin. Iskarin alapään kiinnitys pultit oli sen verran ruostuneet etten saanut niitä millään auki. Hallillahan ei saa tulta tehdä niin vanha hyvä pulttien lämmittäminen hitsipillillä ei ollut vaihtoehto. Koska aika oli kirjaimellisesti kortilla niin jouduin äkkiä tekemään päätöksen ja jätin myös tämän iskarin vaihtamatta. Etupäässä onnistuin kuitenkin sen verran paremmin kuin takapäässä että sain sekä oikean että vasemman puolen jarrut laitettua. Auto kasaan ja seuraavaa aikaa odottelemaan. 

Tämä on asukastalo hallin ainut huonopuoli että aikataulu ei saa kusahtaa. Joku on saattanut varata nosturin heti jälkeesi ja sen on oltava vapaa siinä vaiheessa kun kello näyttää tasaa. Aina pitää ajatella projekti läpi päässään niin että jos jokin ei sujukaan niin auto on saatava kasaan ja ulos hallista kun varattu aika loppuu. Lopussa ruiskuttelin CRCtä ruuveihin ja muttereihin jotta aine saisi vaikuttaa seuraavaan halli kertaan asti ja hommat silloin sujuisi jouheammin. 

Alla 12" vanteet.

Mutta nyt itse tärkeimpään, eli siihen miksi niitä jarruja aloin alunperin edestä kokonaan vaihtamaan.  Autossa olleet jarrusatulathan ei mahtuneet orginaali 12 tuumaisten vanteiden sisään. Nyt kun jarrusatulat oli vaihdettu niin Fiesta sai kunnostetut vanteet uusine renkaineen alleen. 

Tietenkään tämäkään ei vielä voinut sujua niiden tuttutjen käsikirjoitusten mukaan. Pyörän pultit on uudet, tarvike pultit ja niiden kanta on hiukan korkeampi, kuin alkuperäisissä. Tämän takia mutterit peittävät pölykapselit eivät sovi vanteille, ja siksi ne sai vielä tämän takia jäädä kassiin odottelemaan ennenkuin pääsisivät auton alle. Mutta kyllä sitä Fiestaa nyt kelpasi katsella ilman niitä isompia pölykapseleitakin. Auto on taas askeleen alkuperäisemmän näköinen.

Kun auto nyt odotteli parkissa seuraavaa hallikertaa, niin parin päivän kuluttua tuli taas lunta tupaan. Huomasin kotiin tullessani että toinen takapyörä oli tyhjentynyt. 

Paikannettu kaasutin vika.

Koska halliin saa mennä hommiin ilmaiseksi jos ei tarvi autopaikkaa, niin otin pyörän heti irti ja heitin sen Seatin takakonttiin. Alle laitoin siksi aikaa taas yhden 13 tuumaisista pyöristä. Samalla ajatuksella ajattelin että josko alkaisin hallilla käydä läpi kaasutinta. Olin jo aiemmin hankkinut huoltosarjan kaasaria varten, mutta nyt kun käynnissä oli vikaa niin ajattelin alkaa käymään sitäkin samointein läpi. Olisihan se edessä kohtapuolin muutoinkin. Keli oli sinä päivänä hyvä ja vapaatakin oli, niin ajatus oli purkaa kaasari irti ihan pihalla. Tällä myös säästäisin hallipaikan hinnan. Ehdin ottaa ilmanputsarin irti ja kuvasin kännykällä vipuja ja vaijereita kaasuttimesta. Kuvia tarkkaillessa huomasin, että kaasuvaijeri oli oudosti irti. Tai siis vaijerin suoja oli irronnut paikoiltaan ja kanitti itse vaijerin kulkua. En ollut uskoa silmiäni kun huomasin kuinka pienestä viasta taisi olla kyse.. Löysäsin ruuvia ja asensin vaijerin paikalleen ja ruuvi takaisin kiinni.
En meinannut pysyä housuissani kun oli aika vääntää virta-avainta lukossa. Taas oli Houdini suoriutunut tehtävästään mainiosti. Auto käynnistyi ja kävi hienosti. Tyhjäkäynti oli hiukan turhan isolla ja se nyt ei ollut konsti eikä mikään säätää pienemmäksi. Mieli aurinkoisena ilmanputsari takaisin kiinni. Äkkiä hakemaan hallin avain ja tutkimaan rengas vuotoa. Hallilla renkaassa sattui olemaan vettä juurikin oikeassa kohdassa ja kas imakuplia pulppusi vanteen ja renkaan välistä. Nyt oli jo sellainen Lottovoittaja fiilis.., tai ainakin olisi ehkä kannattanut laittaa Lottoa vetämään kun onni tuntui olevan niin hyvin sinä päivänä puolellani. Tiputin renkaan vanteelta ja nostin sen takaisin. Vettä kehiin ja sain todeta että pulputus lakkasi tällä toimenpiteellä. Takaisin kotiin ja pyörä auton alle. 

Nyt kun keli oli kiva ja auto taisi olla taas ajettavissa, niin pakkohan se katsastamattomalla autolla lähteä ajamaan koelenkkiä. Ensin tankille ja rengaspaineiden tarkastus. Sen jälkeen ajelin lähiympäristössä itseni ja muidenkin ihmisten iloksi.

Koeajolla syksy maisemissa.

Kun vielä löytyi mukavia maisemia, niin pitihän se muutama kuvakin auton toimivuuden ja syksyn kunniaksi ottaa.
Mukavaa syksyä kaikille.