Hankintoja ja muita havaintoja

Kun lopulta olin päättänyt Fiestan hankkia ja löytänyt sopivan, niin oli aika alkaa tehdä myös hankintoja. Kun varsinaista tallipaikkaa ei ole, niin itse suurempia teknisiä remontteja on aika mahdoton tehdä. Niinpä päädyin hankkimaan muutamia osia mitä autosta puuttui tai oli rikki ja mitä joudun jokatapauksessa joskus hankkia.

Rovaniemen museorekisteröity Fiesta

Jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Rovaniemeläinen harrastaja oli oiva paikka kysellä osia autooni. Omasta Fiestasta puuttui mm. takalasin pesin. Joku oli sen ajankuluessa poistanut. Myös nesteitä lisäillessä huomasin että paisuntasäiliö oli halki. Otin yhteyksiä s-postilla Rollon harrastajaan ja sieltähän niitä osia alkoi löytyä. Kun vielä kyselin muutamia osia, niin lopulta kaveri soitti Rovaniemeltä ja juttelimme tovin. Kävi ilmi että hän on harrastanut Fiestoja jo kymmenisen vuotta. Eläkkeellä olessaan hän on entisöinnyt oman Fiestansa, mikä sattuu olemaan saman ikäinen ja värinen kun omanikin. Hän kertoi myös että hänen vaimollaan on myös hiukan vanhempi Fiesta, mikä myös museokilvissä. Eläkkeellä ollessaan hän on purkaillut ja myynyt osia harrastajille. Hän kertoi että tuntee Fiestat aika läpikotaisin ja mikä mukavinta hän lisäsi vielä että hänelle saa ongelmatilanteissa soittaa, eli aina ei ole pakko ostaa.  

Tällaiset kontaktit on arvokkaita kun oma harrastus on niin aluillaan.

 Nettilöytö 12"vanteet

Rovaniemen varaosamyyjän lisäksi, nettiä penkomalla löysin toisaalta myös erittäin hyväkuntoiset, alkuperäiset Fiestan vanteet. Kyseiset vanteet ovat kokonaista 12" "isot". Tämän kokoisilla vanteilla Fiestat ovat alkujaan markkinoille tullutkin. Tosin jo vuonna 1982 sai valinnaisena myös 13" vanteita. Näitä isompia vanteita olikin autossani, niin alla kuin takakontissakin. Alla olevat talvirenkaiden vanteet ovat mielestäni Escortista, mutta mukana tulleet kesärenkaat ovat Fiestan omilla 13" peltivanteilla.

Paketti Rovaniemeltä avattu

Kun tällaiseen harrastukseen ryhtyy, niin huomaa itsessään taas jonkun pienen sisäisen lapsen löytyvän. Millään ei malttaisi odottaa lämpimämpiä ilmoja ja kädet suorastaan syyhyy että pääsisi Fiestan kimppuun. Pelkästään Rovaniemen paketin odottelusta ei meinannut tulla mitään, vaikka se ei nyt sinänsä ihmeellisyyksiä sisältänyt. Rovaniemeltä tuli aiemminkin mainitsemani takalasinpesin, 12" kromirinkulat vanteisiin, hattuhylly ja jotakin pikku sälää. Näiden lisäksi ostin Rovaniemeltä Hellan orginaalin lisävalomaskin. Nämä olivat aikoinaan melkoinen hitti tuon ajan uusissa autoissa. En tiedä laitanko sitä koskaan kiinni autooni, mutta tallessa se nyt on tulevaa varten.

Likaiset vannerinkulat...

Käytetyt osat ovat aina käytettyjä ja niitä joutuu ja saa kunnostella. Kun tuntuu ettei malttaisi odotella lämpimämpiä ilmoja ja sitä että saisi auton todenteolla työn alle, niin aika menee kivasti käytettyjä osia puunaamalla. Krominkiiltävät rinkulat vanteisiin olivat hapettuneet ja likaiset. Tämä oli tiedossa, joten en suinkaan ollut pettynyt. Päinvastoin, otin ja mietin hetken millä niitä voisi putsata ja äkkiähän sen keksinkin. Salainen ase oli Taikasienenä tunnettu puhdistus väline. Sienen lisäksi ei tarvinnut kuin vettä ja hiukan hikeä. Puhdasta tuli kuten kuvistakin voi nähdä. 

..., ennen ja...

Hattuhylly oli myös jo nähnyt elämää. Ajattelinkin että parempi kuitenkin että on jonkinlainen hattuhylly, kun ei olisi ollenkaan. Ja mikä parasta kyseinen hattuhylly on ehjä, eikä kukaan ole tehnyt kammottavia kaiutinreikiä jollakin teräaseella kaivertaen. Sen takia se on oiva kohde kunnostettavaksi. Ehkä keksin jotakin mitä voisin sille tehdä, jotta se olisi hiukan siistimmän näköinen. Ajatuksia kunnostuksen toteuttamiseen on kunhan kelit taas lämpenee ja voi ulkonakin askarrella.

... jälkeen Taikasienen

Takalasinpesin kaipaa lisää tutkimista lähinnä auton puolelta. Pitää kartoittaa kuinka edeltäjä on laitteen purkanut. Mielessä on monta kysymystä. Onko johdotus tallella? Entä letkut säiliöltä pesurille? Mahtaako katkaisin vielä toimia?
Jos letkut ja johdot ovat tallella niin ei luulisi itse asennuksen olevan kovin vaikeaa ja jos katkaisinkin vielä toimii niin helpoksi käy. Nykyisin hommaa helpottaa myös se, että netistä löytyy räjäytyskuvat myös Fiestasta. Itse pyyhkijänmoottori ja -sulkahan on lopulta helposti takaisin laitettavissa.

Vanteet pestynä

Nyt kun koristerinkulat on kiillotettu, niin tuli vanteiden vuoro. Ensitöikseen otettiin ties kuinka vanhat kumit vanteilta pois. Kumeissa oli mahtavasti pintaa jäljellä, mutta ne sai lähteä jätteisiin. Kumit kun olivat ikivanhat ja pinnoitettu..., ja itseasiassa jo niin kovettuneet, että niistä murtui jo paloja irti niitä vanteilta irrotettaessa.
Vanteiden kanssa lähdin autonpesupaikalle ja pesin suurimmat savet pois. Nyt nekin odottelevat lämpimämpiä kelejä jotta pääsen pihalle hiomaan ruosteita pois. Tämän jälkeen tietysti pohjamaalaus ja sitten varsinainen hopeinen väri pintaan.

Kyllä Fiesta pieneltä näyttää nykyautojen vieressä. 

Auto tuli Piikkiöstä hienosti kotiin Helsinkiin. Päivän seisomisen jälkeen Fiesta ei sitten suostunutkaan enään yhteistyöhön. Akku oli sen verran tyhjä ettei se jaksanut montaa kierrosta pyörittää, kunnes se lopetti pyörittämisen kokonaan.
Arkiauton pelti pystyyn sekä kaapelit kehiin ja sen jälkeen Fiestakin oli taas yhteistyökykyinen. Ajelin jonkin aikaa jotta Fiestakin saisi liikuntaa ja ehkä akkukin latautuisi. Muutaman päivän päästä sama juttu, eli akku tyhjä.., arkiauto pelti pystyyn ja ajoa. Nyt otin mittarin mukaan ja selkesi että näillä näkymin akku on kypsä. Laturilta kun tuli kuitenkin vielä ihan hyvin virtaa. No nyt on sitten akku ostoslistalla seuraavaksi.

Tällaista tällä kertaa. Mitähän ensi kerralla...

Hitaasti mutta varmasti...

Edellisestä kirjoituksesta on jo tovi mennyt. Pahoittelut siitä.
Tällä tahdilla ei ainakaan lukijoita saa kiinnittymään tähän blogiin.

Itsensä harrastuksen kohteen haeskelussa meinasi jo itku tulla, kun osittain oman vuorotyön takia autot ehtii lipua silmien alta pois. Jopa edellisessä kirjoituksessa nokan edestä myyty auto tuli uudelleen myyntiin ja kun pyysin osoitetta että menisin katsomaan kohdetta, niin seuraava viesti oli taas että auto lähti juuri pihasta. Melkein jo olin epätoivoiseksi heittäytynyt kun tuntui ettei sopivaa kohdetta löydy sopivan matkan päästä. Toki pohjoisessa oli muutamia sopivan oloisia mutta jos ne ei olleet ajettavissa pois, niin sitten joutuisi hakemaan trailerilla. Arkisessa autossani kun ei ole edes vetokoukkua, niin olisi hiukan hankalaksi mennyt.


Kyselin jo kertaalleen Rovaniemen suunnalta yhtä autoa joka oli myynnissä varaosiksi. Kuvassa auto oli lähes täydellinen, mutta johan siitä oli osia sen verran myyty että omistaja kertoi että ei taida kannattaa sitä enää ajokuntoon alkaa väkräämään. Samaisella omistajalla oli myynnissä myös jo museo kilvissä oleva Fiesta, jota ohi mennen tarjosi, mutta kuten kerrottu ajatus oli itse yrittää saada sellainen tehtyä.

Noh..., aurinko alkoi sitten lopulta paistamaan risukasaankin. Löysin itselleni sopivan harraste auton ja juurikin Fiestan. Auto on siis Ford Fiesta 1,1 GX, vuosimallia 1982. Auto löytyi Piikkiöstä Turun suunnalta ja katsastus oli edelleen voimassa, joten auton sai ajaa kauppojen jälkeen pois.

 Nämä kuvat olivat myynti-ilmoituksessa.
(Itse olen blurrannut rekisterikilvet)


Kuvat olivat aika lohduttomia ja hyvin epämääräisiä, eivätkä kertoneet juuri mitään. Siispä kyselemään. Otin ensimmäisen yhteyden nettiauto.fi sivuston kautta missä auto oli myynnissä. Tämän ilmoituksen jättäjä vastasi piankin että kannattaa olla yhteyksissä kyselyillä ilmoituksessa olevaan puhelin numeroon.

Siihen sitten yhteyttä seuraavaksi.
Sieltä sain kuvausta autosta josta kerrottiin että soiva pelihän tuo on ja ensi kevääseen asti leima papereissa.

Tämän jälkeen kävimme alustavaa tinkaamista viestien välityksellä ja muutaman viestin ja  päivän sisällä pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta.
Viimeinen tarjoukseni jälkeen myyjä soitti minulle ja totesi että eiköhän tehdä kaupat. Töitteni takia ja apukuskin järjestämisen vuoksi jouduin vielä odottelemaan noin viikon verran, ennen Piikkiön reissua.

Piikkiön reissu osui lauantaille 14.1.-17.

Edellisenä päivänä kävin kaupoilla hakemassa vähän varustusta uuteen Fiestaan. Hain tietysti nesteitä ym tarpeita. Ostin samointein myös uudet pyyhkijän sulat, koska ilmatieteenlaitos oli aiemmin viikolla lupaillut taivaalta räntää tai lunta.
Tien päälle oli lähdettävä ajoissa, koska itselläni alkoi iltavuoro samana iltapäivänä kahden aikoihin. Oli siis ajettava Piikkiöön, katsastettava auton kunto, tehtävä kauppakirjat ym ja luovuttava euroista, ajettava kohti Helsinkiä ja ehdittävä vielä töihin.
Kohti piikkiötä lähdettiin noin klo:8.00 aikoihin ja navigaattori lupasi matka-ajaksi 1h 45min. Perillä oltiin noin klo:10.00. Matkan aikana pistimme merkille missä olisi huoltoasemia jos tulisi tarve pysähtyä. Jos ei muuta tarvetta tule niin päätimme pysähtyä takaisin tullessa noin puolivälissä sijaitsevalle Suomusjärven Teboilille.

Perille päästyämme näky oli yllätys. Yllätys siinä mielessä, että auto näytti paremmalta kun myynti kuvissa.

Ensimmäiseksi avaimet kädessä auton sisään ja auto käyntiin. Lähti niin hyvin että eiköhän sitä oltu jo käynnistelty aikaisemmin aamusta. Ainakin itse olisin niin tehnyt. Pikainen vilkaisu sisätiloihin ja siistiltä näytti. Oviverhoilut ehjät, apparin penkki siistin näköinen.

Takakontti auki. Siellä oli valmiiksi nostettu kesärenkaat kyytiin. Takatila tyhjäksi ja kurkistus pohjan alle. Muutama paikka oli tehty joskus, mutta siistiltä näytti, ei kolaroitu.

Sama tarkastus konepellin alle. Moottori säksätti kivasti. palkit näytti suorilta ja kolaroimattomilta. nesteiden tarkistus. Paisuntasäiliö näytti haljenneelta ja sitä oli teippailtu. Halkeama kuitenkin niin ylhäällä, että korkki auki ja nestettä lisää. Sen verran vähissä se oli. Samalla pissapoika täyteen ja luukku kiinni.

Ainoita näkyviä vammoja on edessä hiekkapelti, puskurin alta. Ilmeisesti ajettu johonkin lumipenkkaan.

Toinen lommo löytyi takapuskurin alta apukuskin puolelta.

Molemmat kauneus virheet olin bongannut jo kotona. Pitihän niitä auton myyntikuvia tarkkailla päivittäin melkein suurennuslasilla ennen auton oikeaa näkemistä. Muita ulkonäöllisiä vikoja oli lähinnä pintaruoste kohdat ovissa. Näistä oli puhetta viestien merkeissä kun kyselin autosta aiemmin.

Aika kuitenkin sitten näyttää mitä vikoja auton pelleistä löytyy ja mihin olen käteni työntänyt.

Nyt kun koko komeus oli nähty ja näkemääni olin tyytyväinen, niin ei muuta kuin paperit tekemään ja omistajaa vaihtamaan.

Matka kohti Helsinkiä sai alkaa. Heti pihalta pakittaessani sain tuntea sen vanhojen autojen vaarallisuuden tunteen kun en meinannut nähdä taaksepäin mitään. Olin melkein viemässä mukanani yhden pihavalon, mutta onni kävi ja ohi meni.

Ajoimme ensin Piikkiön Shellin pihaan. Siellä totesin avopuolisolleni, että auto tuntuu pelittävän hyvin ja voimme ajella suoraan kohti Suomusjärven Kivihovia.

Auton radio oli noin kymmenisen vuotta autoa nuorempi, mutta sen näyttö oli pimeä. Niinpä randomilla etsiskelin radiotaajuuksia ja löytyihän niitä. Autossa oli radio antenni ja kotelokaiutin apparin jalkatilassa. Mutta riittävästi mökää sain toosasta irti. Radiota oli kuunneltava aika lujalla, koska 35 vuotiaan auton rengasmelu on korvia huumaava kun ajelee moottori tiellä noin 100km/h. Vielä kun takapenkki oli taitettu alas kesärenkaiden takia, niin mölyllä oli vapaa virtaus suoraa tärykalvoille. Myös moottori äänet kantautuivat sisään korvia huumaavalla volumella. Kivihovilla tankattiin niin menopelit kuin kuskitkin. Ennen sieltä lähtöä vaihdoin vielä sulat Fiestaan ja matka sai jatkua kotia kohti.

Kotona oltiin noin klo:13 ja pikaisen piipahduksen jälkeen Fiestalla vielä töihin.

Ensi kontakti 35-vuotiaaseen Fiestaan oli hauska. Kaikki periaatteessa toimi. Tämän päivän autoihin tottuneena palasi takaisin siihen aikaan kun autolla ajaminen vaati kuskilta jotain. Nyky autoilusta puuttuu selvästi jännitys ja vaarallisuuden tunne. Jo pelkästään kun alkaa Fiestaa peruuttamaan taskuparkkiin niin ei ole apuna piipittäviä tutkia. On käännettävä päätä ja paljon koska peilitkin on niin pienet ettei niistä juurikaan näe mitään.

Risteys ajossa saa olla kuulolla että käykö se auto ja jos käy niin löytääkö oikean vaihteen, vai dumppaanko auton väärällä vaihteella keskelle risteystä.

Ja mäkilähtö..., ei ole avustajia siinäkään.

Lopulta kun kaikki on laitettu kuntoon niin sittenhän se varmuus näistäkin peleistä löytyy.

Sitä ja seuraavaa kirjoitusta odotellessa, näkymisiin...