Kevät etenee.

Kuva puhukoon puolestaan.

Taas on hetki kulunut viime kirjoituksesta. Pahoittelut siitä.

Ehdin jo kertaalleen kirjoittaa tämän julkaisua vaille valmiiksi, mutta jostakin syystä suurinosa tekstistä katosi. Liekö syynä ollut että pidin taukoa välissä, vaikka tallennan itse sekä bloki tallentaa automaattisesti. Noh, syy mikä tahansa niin uutta tekstiä koneeseen ja julkaisuun.

 Asukastalojen halli on osoittautunut mielekkääksi paikaksi askarrella auton kanssa. Kymmenen tunnin kortti on käytetty ja jossakin välissä pitäisi uusikin käydä lunastamassa. Ensimmäinen kerta hallissa onkin kirjoitettu auki edellisessä kirjoituksessa. Sen jälkeen olen askarrellut kotoparvekkeella ja halliinkin olen pariin kertaan ehtinyt harrastamaan.

Onnistunut pohjamaalaus.

Hallin hiekkapuhalluskaappikin tuli koekäytettyä vanteiden kanssa. Helposti ja hyvin lähti ruosteet vanteista, kunhan sai hiekan hyvin kulkemaan. Puhaltamisen jälkeen vanteet odottelivat lämpimämpiä kelejä hetken että saisi väriä pintaan.

Kelit oli sitten tuossa jokuaika takaperin jo sen verran lämpimät, että sain jo primerit 12"n vanteiden pintaan. Kaveri varoitteli vannehopean juoksevuudesta ja kehoitti ostamaan tavan hopeaa kannussa ja maalaamaan sillä. Haaste oli otettu vastaan ja luotin omaan maltillisuuteen maalaamisen suhteen ja ostin vannehopeaa. Jokin skeptisyys kuitenkin takaraivossa koputteli ja ostin vain yhden kannun. Jos menee pieleen niin ei jää kaappeihin kannut roikkumaan. Ja juuh.., pieleenhän se meni ja hionta hommiksi. Nyt kun kelit ovat taas vähän viilentyneet, nii maalaamoni ovet on ollu suljetut ja vanteet seisoo eteisessä edelleen pinnallaan musta pohjamaali.

Hallissa jälleen.

Halille päästyäni oli edessä uusien turvavöiden asennus ja tuli siinä samalla laitettua vielä kertaalleen stereoiden johdot paremmin mattojen alle ja kiinnitettyä kaiuttimet vielä takaikkunallekin. Etuturvavyöt oli niin rispaantuneet, että ne oli aika vaihtaa. Turvavyöt tilasin Briteistä netin kautta ja ne tulivat ihan taas kotiovelle asti ja satuinpa olemaan kotonakin silloin. Vyöt ovat E-hyväksytyt eli pitäisi kelvata katsastusmiehellekin.

Laakerilimput ja prässi.

Jo edellisessä kirjotuksessa kun olin vauihtamassa kesärenkaat Fiestan alle, niin huomasin että kuskin puoelta oli jenga mennyt rummusta. Pulttiin oli laitettu hienosti putkiteippiä, niin pysyi hyvin paikoillaan, vaikka ei muuta hyötyä pultista ollutkaan. Tämä "löytö" sai minut taas kertaalleen paikallisen varaosamyymälän tiskille tilaamaan jarrurummut taakse ja samalla uusia pyörän pultteja. Fiksuna kaverina ostin myös laakerit molemmille puolille takapäähän. Ennen hallille menoa laitoin edellisenä iltana laakereiden ulkokehät yöksi pakastimeen. Aamulla sitten pakkasin ne kuin eväät ennenvanhaa kylmäkallejen kanssa sanomalehteen. Hallille päästyä otin heti rummut käsittelyyn ja prässäsin uusien laakereiden ulkokehät paikoilleen. Kertaalleen totesin taas mielessään että on se helppoa kun on kunnon vehkeet. Hallilta löytyy ihan laakerikehiä varten oma "puristuslimppu"-sarja. Nyt kun jarrurummut oli esikasatut, niin itse auton kimppuun seuraavaksi. Kuskinpuolen jarrurummun kun olin avannut niin tulihan se aiemmin mainittu oma fiksuus taas esiin. Laakerit ostin, mutta enpä ajatellut sitten että olisin voinut samalla laittaa uudet jarrukengätkin kun rojut on levällään edessä. Onneksi jarrukenkien kulutuspinta oli molemmin puolin hyvä, niin pienoinen hionta hiekkapaperilla sai tällä kertaa riittää niille. Jäipähän sitten taas lisää tekemistä ensi kerralle. 

Uutta osaa vanhan tilalle.

Kun auto nosturilla oli niin aloin sitten koputella kynnyksiä autosta. Kappas vain ruuvimeisseli meni kotelosta läpi. Ei se sinänsä yllätys ollut, mutta kun sitten koputtelin lisää niin neljä reikää sain aikaseksi ja kotelosta tulleen lapiollisen kosteaa hiekkaa!

 Olihan se tiedossa että hitsihommia joutuu harrastaa, mutta oli tarkoitus käydä näyttää autoa leimalla ja josko sitten vasta alkaisi reikien metsätys kunnolla jos olisi mennyt siis leimasta läpi. No nyt ei ainakaan mene ja ainoa harmitus on että auto olisi pitänyt maaliskuussa käyttää konttorilla jotta olisi ollut taas vuosi aikaa hurruutella ja harrastaa. Nyt auto on siis ilman leimaa ja jokainen ajettu metri on sakkoaltis. Ajattelin kuitenkin jollain kurkkupurkilla reiät paikata ensi hätiin. ATK-verkosta löysinkin jo edukkaasti koko kynnys pellin, joten ensin hitsi harjoituksia kurkkupurkeilla ja sitten ajan kanssa uusimaan peltiä vähän laajemmin. Tuleepahan hitsaustaidotkin tuossa verestettyä kun edellisestä hitsauksesta on vierähtänyt jo noin 35 vuotta. 

Hietakuorma purettu

Hallin ainoa puute on jo ehkä aiemminkin mainitsemani tulenteko kielto. Eli hallissa ei saa hitsata eikä rälläköidä eikä aiheuttaa muutenkaan kipinöitä. Isommat lämpöilmapuhaltimetkin on kielletty koska oman käsitykseni mukaan ne tehojen takia lasketaan tulityökortin alaisiin laitteisiin. Seuraavaksi pitää keksiä missä pääsisin hitsausta harrastamaan vai onko edessä jo auto siirto Pieksämäelle. Olisi mielekkäämpää saada auto leimaan ja huristella kesä sillä täällä etelässä ja sitten vasta siirtäisi auton Savon seuduille.

(teipillä) Paikattu ja maalattu kylki.

Nyt kun olin reiät aikaiseksi saanut niin oli jollain ne myös väliaikaisesti paikattava. Lähinnä siksi ettei vesi nyt turhaan sisään enää menisi. Pikku-Kalle paikkasi laulussa puhjenneen renkaan purukumilla, joten jotain sen tapaistahan se minullakin oli mielessä. Vanha kunnon jesari, eli jeesusteippi käteen ja auton kylkeä paikkaamaan pihalle. Mielessä hymyä tuotti ajatus siitä että joku katsoisi ikkunasta tai parvekkeelta touhujani ja ajattelisi että oonko ihan tosissani. Teippiä kylkeen ja päälle mustaa pohjamaalia. Toinen sivu osoittautui terveemmäksi ja sieltä hioin käsin pintaruosteen pois ja maalasin  sieltäkin kohdat pohjamaalilla.

Lämppärin katkaisija

Interiööri valaistuksen kunnostus.

Näiden suurempien remonttien ohessa tulee aina tehtyä myös joitakin pikkukorjauksia/-parannuksia Fiestaan. Tilaamani lämppärin katkaisija osoittautui sitten vähän vaikeammaksi kuin vain vaihtaa. Katkaisija on päällisin puolin samanlainen kuin vanha, mutta yllättäen johdotuksen liitin ei sopinut suoraan ja itse katkaisijan reikä kojetaulussa on aivan hiuskarvan verran liian pieni. Vaatii siis hiukan taas mielikuvitusta ja virittelyä ennen kuin katkaisija on saatu vaihdettua. Interiöörin sisävalon kupu oli ajansaatossa murentunut niin että reiästä mahtui sormi sisään. Tilasin uustuotantokuvun ja se oli sen verran hyvälaatuinen, että sen vaihto onnistui kivuttomasti.

Nyt hitsipaikkaa etsiessä on aika pitää itse pientä fiestaa ainakin ajohommista, mutta kun jotakin saan taas aikaiseksi, niin tänne sen taas kerron.