Olikohan vielä jotakin kerrottavaa...

Tänä päivänä vuonna 2020 on ilmassa karanteenia ja muita liikkumisesteitä. Uudenmaan rajat on tätä kirjoittaessa suljettu.

Harrastajan sormet syyhyy enemmän ja enemmän kun asfaltti alkaa haista nenään. Kaikkien rajoitusten takia ei kuitenkaan pääse edes katsomaan omia harrastepelejään.

Fiestat säilytyksessä.

Vetopeilit Fiestaan.

No kun karanteenissa joutui olemaan kaksi viikkoa niin silloin on aikaa pohtia tulevaa kesää ja miten viedä asioita eteenpäin. Koska harrastukseni maali oli alunperin katsella saako meikäläinen harrasteautonsa kunnostettua niin, että sen saisi museorekisteriin, niin on aika ehkä myöntää että se ensimmäinen auto ei ehkä museoidu ainakaan minun käsissä. Hyvä harjoituskappale se on kuitenkin ollut ja antanut hyvää oppia ainakin minulle ja ehkä joku muukin on hyötynyt tämän lukemisesta.
Ajan kanssa harrastukseni on hiukan ehkä alkanut paisua kuin se entinen pullataikina. Kuten olette lukeneet niin kahden Fiestan kanssa harastukseni on levinnyt nyt Poksi asuntovaunun kautta alkuperäistä tavoitetta pitemmälle. Mutta annetaan unelmien ja ajatusten juosta.

Aikaa on ollut niin paljon että perhekin on jo taas kasvanut!
Mitäs tämä sitten taas tarkoittaa. No se tarkoittaa sitä että omistan taas yhden auton enemmän. Ei, nyt en hankkinut Fiestaa eikä tämä uusi tulokaskaan ole ihan selaiseksi harraste autoksi tarkoitettu kuin Fiestat. Pikemminkin hän on tarkoitettu helpottamaan harrastusta. Sanoin hän, sillä uusin tulokas on elegantti ranskatar, eli Citroen Xantia vuosimallia 1995.

Uusin perheenjäsen Citroën Xantia 2.0i 1995 (myyntikuva)

Mistä tämä hankinta nyt sitten sai alkunsa ja mitä päässäni pyörii kun tämän(kin) hankin. Tietysti tämä tuli taloon sen takia, että autossa on koukku! Citikka on leimattu tammikuussa ja hinnaltaan se oli pelkän koukun hintainen. Olen jonkun ajan seuraillut katsastettujen koukkuautojen hintoja ja nyt sellainen osui kohdilleen edullisesti ja vieläpä ehdin ajoissakin. Yleensä nämä autot hävisi myynnistä kohtalaisen nopeasti auton merkistä riippumatta. Koukkuauton tarve oli siis suurin syy hankintaan. Merkiksi osui Citroen. Tosin tuntuu hurjalta vieläkin, että ostaa jonkin noinkin ison hankinnan pelkkien kuvien perusteella. Katsastuksen ainoa huomautus tammikuussa oli rikkinäinen sumuvalo, josta oli korjauskehoitus, niin eiköhän auto hintansa väärtti ollut. Ja mikäs (auto-)harrastaja se on joka ei ole ilmajousitettua Citroenia koskaan omistanut, kysynpähän vaan. Ennen kuin auton saan haettua, niin löysin kaksi korjausopastakin jo edukkaasti tori.fi sivustolta, että olen sitten jotenkin varautunut uuteen tulokkaaseen.

Korjausoppaat suomeksi ja englanniksi

Tätä kirjoittaessa en siis ole omaa Sitruunaa vieläkään livenä nähnyt. Ainoastaan siis myytikuvat on se mitä olen siitä nähnyt tähän mennessä. Ja kun rajat nyt uudeltamaalta aukeaa niin sitten pääsee Citikkaa noutamaan. Omat työaikataulut kuitenkin saattaa siirtää hakua aina toukokuun ensimmäiselle viikolle asti.

Kuten aiemmin kerroin en aio ruveta karavaanariksi ja ainakaan vielä se ajatus ei ole muuttunut, vaikka kaksi litraisella ranskattarella se ehkä onnistuisikin. Aiemmin on käynyt varmastikin selväksi, että olen ajatellut vaunun Fiestan perään lähinnä tapahtumiin. Jos kuitenkin matka kuvitteelliseen tapahtumaan on useampia satoja kilometrejä, niin tuskin haluan rääkätä itseäni vetelemällä vaunua moisia matkoja Fiestalla. Enkä usko että Fiestakaan haluaisi moista vanhoilla päivillään paljoa tehdä. Tässä vaiheessa Citikka astuu kuvioihin ja saa toimia veturina ja vetojuhtana, eli vetää vaunun lähemmäs tapahtumapaikkaa. Paikanpäällä voi sitten vaihtaa veturia ja jättää Citikan parkkiin odottelemaan paluumatkaa. Jos joskus saan aikaiseksi käydä Fiestasta koko moottorin läpi, niin sitten saattasi luottaa sen jaksamiseen ja vetokykyyn. Mutta niin kauan kun autossa on noinkin tärkeitä kohtia mitkä on muiden kädenjäljiltä, niin en viitsi ottaa riskiä ja vahingossa rikkoa mitään isompaa.

Xantian myyntikuva.

Fiestoista kirjoittelen lisää kun taas rajat aukeavat ja tauti vaara pienenee sekä kunhan niiden kimppuun päästään. Toki pienen pieni Poksi asuntovaunu saa seikkailla myös tällä palstalla kunhan työn alle ehtii ja Citroën Xantiakin saa osallistua blogin tekstien tuotoksiin omalla tarinallaan.
Palaillaan ja olkaahan kuulolla.