Blogin paluu...

Hävettää!

Tässähän kävi juurikin niin kuin pelkäsinkin että kirjoittaminen jäi. Puolitoista vuotta ehti mennä jo viime kirjoituksesta ja mitähän kaikkea tässä on ehtinyt autojen kanssa harastaakaan??

Mennään nyt kuitenkin ajassa tuo puolitoista vuotta taaksepäin je muistellaan hetki mitä on tullut tehtyä ja mitä on ehtinyt tässä ajassa tapahtua.

Uudemman, eli vihreän Fiestan kun sain syyskuussa 2018, niin ajelin sillä oikeastaan koko loppu syksyn/talven. Auto toimi moitteetta, mutta tutkiessani tarkemmin autoa, pientä laitettavaakin löytyi.
Toki perushuolto oli tietenkin ensin paikallaan. Auto myös merkkasi paikkaansa aina pienellä öljyläikällä ja kun päivittelin mistä tuo öljy tulee, niin tulin siihen tulokseen että ilmeisesti vaihdelaatikon stefat vuotivat. Vetarin kumit oli myös hiukan jo huonommassa hapessa, joten siinä oli  aluksi urakkaa mistä aloittaa.



Talven olimme neljän auton loukussa. Tällä tarkoitan kahta siviiliautoa ja kahta harrasteautoa ja sitä että talouteemme kuuluu vain yksi autopaikka taloyhtiöstä. Muuten alueellamme on kaikki kadunvarsipaikat vain kiekollisia neljän tunnin paikkoja. Fiestat saivat etsiä parkkiruudut vähän pitemmän matkan päästä ettei aina tarvitse olla pyörittelemässä parkkikiekkoa ja pelätä parkkipirkkoja. Lopulta Vihreä Fiesta sai kuitenkin ns.tolppapaikan ja siviiliautot oli käyttöautoina kadun varressa. Sinine Fiesta sai lähteä vähän pitemmälle kotinurkilta. Lumia piti käydä kutenkin luomassa ettei ihan hylätyltä sekään auto näytä ja kävin myös ajelemassa lenkkejä sillä.
Nyt elettiin siis talvea 2018-2019.

Kuolleen ja uuden iskarin
ero on hyvin havaittavissa.

Vuoden vaihduttua tuli aika katsastaa autot. Alkuvuodesta 2019 kävin saman päivän aikana konttorilla molemmilla Fiestoilla. No eihän siinä tietenkään hyvin käynyt. Molemmat sai hylätyn paperit. Molemmista katsastusinsinööri löysi mm. ruostetta helmakotelosta. Ei isoja kohtia mutta sen verran haperoa että meisseli meni läpi. Lisäksi Vihreässä Fiestassa oli mm. toinen takaiskari hengetön. Onneksi olin varautunut tähän että ongelmia voi tulla. Enhän kuitenkaan ollut ihan kaikkea ehtinyt vielä uudemmasta Fiestasta nuuskia ja sinisenkin Fiestan helmoja olin jo paikkaillut aiemmin pikaisesti (lue rumasti) kaverin avustuksella. Sinisen Fiestan alta löytyi ruosteen lisäksi mm. väljä pusla. Jostain syystä pissapoika oli myös sanonut sopimuksen irti talven aikana.

Vanha pois...

..., ja uusi tilalle.

Kun kaikki viat oli nyt paperilla niin oli helppo alkaa suunnitella korjaamisia ja etenemään asiassa. Itselläni ei ole paikkaa missä hitsailla täällä pääkaupunki seudulla, joten oli suunnattava Pieksämäen suuntaan. Kevään aikana ajelin siirtokilvillä ensin sinisen Fiestan Pieksämäen suuntaan. Auto ajeltiin ensitoimeksi tallin perukoille odottelemaan laikkaa ja hitsipilliä.

Matkalla Pieksämäelle.
Fiesta on saanut uudet vanteet ja valkosivut alleen sekä katolle kattotelineet.

Koska vihreä Fiesta oli kuitenkin sen verran hieno päältäpäin, niin päätin ilmoittaa auton "kisaan". Tähän kisaan ilmoittautuneita autoja äänestettiin ja niistä kymmenen eniten ääniä saanutta pääsi Lahteen Classic Motorshown, Omistajien Helmet osastolle. Fiestani ei sillä kertaa saanut tarpeeksi ääniä  eikä näin ollen päässyt kevään 2019 näyttelyyn joten nyt oli tyydyttävä vain katsojan rooliin näytteilleasettajan sijaan kyseisessä näyttelyssä. Lahden näyttely aloittaa kesän mukavasti jo huhtikuussa. Suosittelen kaikille kiinnostuneille. Itse jo parkkipaikat toimivat hienona näyttelynä, koska harrastajat ovat runsain joukoin liikkeellä omilla autoillaan.

Edustuskuva Fiestasta.

Kun vihreä Fiesta ei päässyt näyttelyyn, niin senkin keula piti suunnata kohti Pieksämäkeä. Siirtokilvet hakuun ja 300 km:ä maantietä etiäpäin.



Koska en ollut aikaan hitsannut mitään, niin oli aloitettava pienemmällä riskillä työnteko. Siksi päätin aloittaa hitsaustaitojen verestämisen sinisestä Fiestasta. Sininen Fiesta on huonommassa kunnossa, kuin vihreä, niin menetys ei ole niin suuri jos hitsaukset menisivät aivan penkin alle. Penkin alle se hitsaus sitten menikin kirjaimellisesti. Ei siis pieleen, mutta sieltäkin löytyi tietysti yksi pieni ruosteen aiheuttama reikä.


Ensin kuitenkin otettiin takakulma työn alle. Pintapelti poistettuna löytyy tietysti aina enemmän ja enemmän haperoa peltiä. Onneksi ei kuitenkaan niin paljoa että homma jäisi kesken, vaikka tekeminen tuntuukin loputtomalta. Kesän 2019 edetessä sininen Fiesta sai laikkaa ja hitsi saumaan niin että kuskin puolen takakulma ja kynnyskotelo tuli tehtyä. Homma etenee kuitenkin hitaasti, kun emme pääse tekemään joka päivä emmekä edes joka viikonloppu. Ollessamme mökillä, emme ole ihan autojen vieressä. Eli aina joutuu vähän suunnitella milloin ehtii ja pääsee hommia tekemään. Onneksi ei ole hoppu. Tällä hetkellä auton apparin puolen takakulmaakin on aloiteltu samallalailla kuin kuskin puoli on jo tehty. Homma etenee hitaasti mutta varmasti.


Kesä 19 kului hyvinkin nopeasti. Vihreä Fiesta sai lähinnä uinua tallin perukoilla ja odotella vuoroaan. Ghia aluvanteet ja uudet kesäkumit tuli laitettua alle. Heinäkuussa kävimme siirtokilvillä kääntymässä Big Wheels tapahtumassa Pieksämäen keskustassa. Tallissa omaa vuoroaan odotellessa vihreä Fiesta sai myöhemmin kesällä takaikkunaansa sälekaihtimet. Muuten auto on ollut lähinnä säilytyksessä.

Peräkulma ja kynnys hitsattuna.
Päälle sumuteltu pohjamaalia suojaamaan ruosteelta.

Big Wheels 2019, Pieksämäki

Sähköjä vailla.

Vuosi 2019 jatkoi kulkuaan.
Jostakin sain päähäni että Fiestan perään voisi ajatella puolalaista Poksi asuntovaunua. Ajatus houkutti niin paljon että sain käsiini pienoismallit sekä Fiestasta että vaunusta. Vaikka hommia riittää nyky kalustossakin niin houkutus oli liian suuri unohdettavaksi. Joten koukusta oli hyvä aloittaa. Pienen hakemisen jälkeen löysin käytetyn koukun Fiestaan. Purin sen sähkökytkennät ja toimitin koukun maalaamoon. Koukun tultua maalamosta, se sai uuden pistokkeen, johdotukset ja tietysti tennispallo nuppisuojan. Koukku odottelee tallissa Fiestan kanssa vieläkin asennusta, mutta kyllä se ajallaan paikkansa löytää.

Tältä se suunnilleen näyttäisi.

Itse asuntovaunun etsintä alkoi kotimaasta heti jo viime kesänä. Vauna ei kuitenkaan noin vain löydy, koska moinen vaunu on myös pikkutellen kadonnut Suomen maanteiltä. Tutkittuani interwebsin ihmeellistä maailmaa kävi ilmi että vaunua on valmistettu eri nimillä eri maihin. On se ymmärrettävää ettei merkki Poksi ehkä menisi muualla kaupaksikaan kuin Suomessa. Vaunu on Puolalainen ja oikeammin merkiltään Predom Niewiadow. Predom on ilmeisesti suurempikin laite valmistaja Puolassa, koska merkillä löytyy mm. pöytätuulettimia, mehulinkoja ja muitakin kodinkoneita. Poksi vaunuja löysin ainakin merkeillä Freedom Microlite (UK) ja Poletta (Norja). Törmäsin muihinkin merkkeihin, mutta en nyt tähän hätään muista niitä.
Kuten kerroin niin vaunuja suomenmaassa oli huonosti tarjolla. Asiaan perehdyttyäni löysin vaunun kotimaasta Puolasta kattavia myyntisivuja joita aika ajoin kuolasin. Vaunuja oli kaiken kuntoisia täys raadoista lähes uuden veroisiin. Vaunuja siis tehdään edelleenkin mutta tätä kyseistä pienempää vaunua ei käsittääkseni tuoda Suomeen. Vaunun "isoveljeä" kylläkin tuodaan ja varustelu alkaa olla aika hyvää ja nyky vaunuihin verrattavissa, vessoinenn kaikkineen.

Vaunuja ihailin Puolasta vuoden päivät ja edullisesti sellaisen sieltä olisi saanut. Muutama osui kotimaassakin kohdilleen, mutta hinta oli aina hiukan mielestäni metsässä, varsinkin kun tiesin mihin rahaan vaunuja Puolassa myydään. Kertaalleen kävi myös niin että hävisin tavallaan tarjouskilpailun yhden vaunun kohdalla.

Alkuperäinen myyntikuva ei luvannut paljoa.

Mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa etsiä niin lopulta tuurikin voi käydä. Minun kohdalla se osui alku vuoteen 2020. Löysin Suomesta edullisesti alunperinkin Suomessa myydyn Poksi asuntovaunun. Vaunu oli purettu sisältä kokonaan ja pinta oli pohjamaalissa. Tätä vaunua kun lopulta käytiin katsomassa niin yllättäen kaupat syntyi. Nyt sitten taloudessamme on myös asuntovaunu. Vaunusta sen verran että tarkoitus on laittaa se tietenkin kuntoon. Karavaanareiksi emme kuitenkaan aio ruveta. Vaunua on tarkoitus vedellä tulevaisuudessa ehken eri tapahtumissa ja se mahdollistaa yöpymisenkin matkan varrella. Muutoin vaunu saa seistä mökillä ja se tarjonnee muutaman makuupaikan tarvittaessa vieraille, kunhan siis tehtyä tulee.

Ostohetkellä vaunu oli jo vaunun näköinen

Alkuvuosi 2020 toi myös mukanaan taas Lahden näyttelyn Omistajien Helmet äänestyksen. Vihreä Fiesta sai taas esiintyä ääniharavana. Samalla alkoi hikoiluttamaan ajatus siitä, että on otettava kyseinen auto työn alle jotta olisi sitten keväällä valmiina näyttelyssä jos paikka sinne tulisi.

Kohtalo astui taas kertaalleen peliin. Kuten kaikki tiedämme kevät 2020 toi myös Korona-viruksen. Tämän takia kyseinen näyttelykin peruttiin ja seuraavan kerran se järjestetään keväällä 2021. Tämä maailmaa piinaava kamaluus antoi kuitenkin taas lisäaikaa harrastaa, jos siis autojen luo päästään kesän aikana.
Puuhaa joka tapauksessa riittää ja ehkä vuoden päästä näemme Lahden Classic Motorshown, Omistajien Helmet osastolla vihreän Fiestan ja ehkä jopa sen perässä Poksi asuntovaunun.

PS. Lupaan yrittää pitää blogia elossa ja päivittää sitä sitä mukaan, kun aihetta kirjoittamiseen löytyy autojeni ja niiden sivutuotteena tulleiden harrasteiden puitteissa! 😉

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!